In English

Kysymyksiä ja vastauksia Coton de Tuleareista

Paluu
Olen huomannut, että muillakin on ollut samantapaisia kysy-myksiä puuvillakoirista, kun itselläni oli alkuun, kun rodusta kuulin ja siihen halusin enem-män tutustua. Koko ajan on tullut seurailtua keskustelu-foorumeita "sillä silmällä" ja siellä vanhojakin viestejä läpi lukien, niin aika monta asiaa on selvinnyt. Vaikka siinä tosin on huomannut myös sen, ettei aina ole olemassa vain yhtä ja ainoaa vastausta, koska koirat ovat kuitenkin erilaisia.

Tämä on siis kirjoitettu pääosin ennen kuin itsellämme oli Cotonia, että myöhemmin olen täydentänyt vastauksia oman kokemuksen pohjalta.

Miten löytää oikea kasvattaja?

Me löysimme kasvattajan ennen kuin koko rotua - ja ihastuttiin molempiin. Paras tapa on vain selvittää kasvattajat (esim. rotuyhdistyksen sivujen kautta) ja käydä paikan päällä katsomassa, missä toiminta on sellaista kuin itse tykkää sen olevan. Joskus pentua voi joutua odottamaan pitkäänkin - niin kävi meille itsellemme esimerkiksi. Odotimme omaa puuvillapalleroa melkein vuoden.

Jalostuksen vuoksi rodulle on myös tullut omat terveysongelmansa ja siksi onkin hyvä vaatia, että vain terveystarkastettuja ja terveitä koiria käytetään jalostukseen. Eihän nämä tarkastuksetkaan siis mitenkään sataprosenttisesti sano, etteikö koira milloinkaan sairastuisi, eihän sitä pysty koskaan mistään sanomaan, mutta riski kuitenkin huomattavasti pienenee. Kennelliiton jalostussivuilta löytyy aika hyvin tietoa. Sairauksia on toisaalta taas monenlaisia, vain osa kuuluu PEVISA:n piiriin. Koirien toimintakykyä voivat alentaa myös muut perinnölliset sairaudet, mitä ei vaadita edes tarkastettaviksi ja mitkä voivat olla niin piileviä, että tulevat esiin vasta 2-4 vuoden iässä. Mutta kokonaanhan ei sairauksilta tahdo koskaan säästyä, se on kuitenkin melkoisen varmaa - koira voi sairastaa monenlaisia "pikkuvaivojakin", minkä vuoksi eläinlääkärillä täytyy käydä rokotusten lisäksi.

Mikrosirutus kannattaa laittaa rokotusten yhteydessä, jollei kasvattaja laitata sitä itse - pääsee ensinnäkin koiran kannalta yhdellä käynnillä ja toiseksi tämä yleensä tulee myös halvemmaksi. Kannattaa kyllä kysellä eri eläinlääkäreillä käytäntöjä, näissäkin tuntuu olevan eroja.

Onko coton allergiavapaa koirarotu?

Usein kuulee kysyttävän, että onko coton allergiavapaa rotu, kun se ei hilseile samaan tapaan kuin koirat yleensä, eikä cottonista takkukauden jälkeen myöskään pahemmin irtoile karvoja. Ne mitä irtoilee, jäävät pääosin harjaan. Oireiden tuleminen eri ihmisille on niin yksilöllistä, ettei tätä voi kuitata suoralta kädeltä sanomalla, kyllä. Koirat ja kissat erittävät allergiaa aiheuttavia valkuaisaineita lähinnä hilseen ja karvatupesta irtoavien solujen välityksellä, mutta myös sylki ja muut eritteet sisältävät allergisoivia valkuaisaineita. Nämä pienet hiukkaset kulkeutuvat ilmavirtojen mukana ja kiinnittyvät tekstiileihin, mattoihin, hiuksiin ja kulkeutuvat kaikkialle, missä ihmiset liikkuvat.

Tutkimuksissa onkin osoitettu, että näitä eläinallergeeneja on pieniä määriä kaikissa julkisissa tiloissa, mutta niiden määrä on merkittävästi suurempi sellaisissa sisätiloissa, joissa pidetään lemmikkeinä kotieläimiä. Juuri näissä tiloissa tapahtuu varsinainen herkistyminen eläimille ja allergiaoireiden kehittyminen. Koiralle herkistyminen voi kestää vuosia. Koira-allergia voi kehittyäkseen vaatia sen, että koiran kanssa asutaan samassa asunnossa; henkilö joka lyhyillä vierailuvisiiteillä ei saa oireita koirasta, voi silti saada koira-allergian hankittuaan oman koiran.

Kun koiraan on ehtinyt syvästi kiintyä jo, siitä on todella vaikea joutua luopumaan. Toisinaan jopa astmaatikot pärjäävät cottonin kanssa hyvinkin koko koiran eliniän ilman oireita, mutta joskus oireet tulevat niin elämää haittaaviksi, että luopuminen on pakko tehdä. Kukin tehköön sitten omat ratkaisunsa ja ottakoon riskin - kunhan ymmärtää, ettei oikeasti allergiavapaata koirarotua ole olemassakaan.

Onko kaikilla puuvillakoirilla helppohoitoinen turkinlaatu?

Vaikka Coton de tuléar on vanha rotu, sen rotumääritykset eivät ole olleet niin "sidottuja", etteikö esim. turkinlaadussa olisi huomattaviakin eroja. Cotoneitten turkissa tuntuu olevan sillätavalla eroja, että toisia saa olla harjaamassa päivittäin, jottei takkuja synny, toisille riittää kunnon harjaus kerran viikossa-kahdessa harjausnesteen kera. Siis aikuisen koiran (takkuiän jälkeen). Eli toiset takkuuntuvat helpommin kuin toiset. Toisaalta taas sanotaan, ettei likaista turkkia saisi lainkaan harjata/kammata, koska se rikkoo karvan rakenteen ja tämä aiheuttaa lisääntyvää takkuuntumista (huopaantumista). Eli vähän epäilen, että nämä, jotka tuolla keskustelupalstoilla sanovat, että harjaaminen aiheuttaa lisää takkuja, ovat harjanneet likaista turkkia. Esimerkiksi loska-aikaan voi koiran joutua huuhtaisemaan päivittäin, jotta sen turkin pystyy harjaamaan kunnolla ja kuivaamaan föönillä. Yleisin tapa on ymmärtääkseni täyspesu kerran viikossa-kahdessa, hoitoainetta säästelemättä.

Pennulla on vielä erilainen karva, yleensä aikuiskarvaa helpompi, mutta senkin täytyy oppia pesu- ja hoitorutiineihin jo pienenä, vaikkei alkuun mitään aineita erikseen käyttäisikään. Eikä tietysti aloita niin, että heti ensimmäisellä kerralla ottaa monen tunnin operaation, vaan alkaa pienestä, takapään tai tassujen kastelusta ja sen/niiden kuivaamisesta ja turkin harjaamisesta. Pennun kärsivällisyys ei vielä riitä siihen aitoon jopa viiden-kuuden tunnin pesu-urakkaan. Turkista riippuen voi aikaa mennä vähemmänkin, mutta sitä kun ei pentuna vielä tiedä, minkälainen turkki sille aikuisena tulee, niin kannattaa mieluummin varautua siihen, että ajattelee ajan liian isoksi, kuin se että myöhemmin huomaa siihen oikeasti kuluvaksi moninkertaisen ajan kuin mihin oli varautunut.

Toisilla aikuisilla Cotoneilla turkki on tosi paksu, lämmittää talvisinkin, toisilla taas ohuempi, voi vaatia lämpökerrosta turkin päälle ulkoillessa, jokainen on omanlaisensa yksilö. Sanotaan, että pentukarva eristää huonommin, ja lämmintä vaatetusta tarvitaan vain tällöin, ei enää aikuisena. Meillä Kissi ei välitä kylmästä eikä märästäkään lainkaan, ei olla tarvittu pakkasellakaan ylimääräistä lämpökerrosta, oikein kovilla pakkasilla töppöset tassuissa on riittänyt.

Voiko Cottonin turkkia leikata?

Cotonin turkkia ei kuulu leikata. Ymmärtääkseni tämä on sallittua näyttelykoirille vain tassuissa (anturoiden välit lähinnä) ja korvissa (korvakäytävässä kasvavien karvojen poisto). Hormonaaliset muutokset voivat näkyä turkissa, jolloin joillakin se huopaantuu tavallista herkemmin. Koska takut myös satuttavat koiraa ja voivat aiheuttaa tulehdusriskiä iholla, täytyy tällöin turkki leikata lyhyeksi. Kuuluu myös sanottavan keskustelufoorumeilla, että toisilla on kesällä niin kuuma pitkässä turkissaan, etteivät tahdo jaksaa mitään, jos turkki on pitkä. Mutta asialla on sekä kannattajia että vastustajia. Toisaalta on myös tullut vastaan leikattuja cottoneita, joiden iho on palanut auringossa, kun ei ole pohjavillaa eikä turkkia suojaamassa. Näyttelyissä säännöt ovat kuitenkin selvät - leikatun turkin kanssa sinne ei kannata mennä.

Millainen cotton narttu on juoksuaikana?

Juoksuajat koirilla ovat jokaisella vähän omanlaisensa, rodusta riippumatta. Mitä olen keskustelufoorumeilta lukenut, poikkeamia on paljonkin. Voi ehkä vähän kasvattajalta kysellä, minkälaisia taipumuksia ko. kasvattajan koirilla yleisesti on ollut. Se voi antaa hiukan viitteitä. Toisilla tiputtaa verta tosi vähän, toisilla reilummin.

Niille, joilla ei ole mitään tietoa nartun juoksuajasta, kirjoitan kokemukset omasta koirasta: Mimillä oli kahdet ensimmäiset (eka 7 kk:n iässä, toinen 1v3kk) melkoisen runsasvuotoiset. Piti poistaa matot lattialta ja suojata sohvat. Vieraiden käydessä meillä käytettiin juoksuhousuja - lähinnä suojaamaan vieraiden vaatteita. Mimi ei ollut housuista moksiskaan, mutta kissamme ei tykännyt niistä lainkaan ja Susu repikin aina tilaisuuden tulle housut Mimiltä pois. Ihmetteli, että mitä tuollaisia kaverille on laitettu, ei sellaisia tarvita! Teki tätä monta kertaa. Housujahan ei saa pitää pitkiä aikoja, koska koira ei tällöin pääse pitämään itseään puhtaana ja tulehdusriski kasvaa. Eli vain poikkeustapauksissa. Mutta on ne tarvittaessa näppärät! Oma petiplanketti piti vaihtaa usein ja luututa verijälkiä lattioilta. Sen jälkeen vuodot ovat olleet selvästi vähempiä, vain nukkumapaikalta voi jokunen veriläiskä löytyä.

Jos ajattelette koirasta harrastusseuraa (tokoa, agilitya jne.), voi juoksujen takia joutua jättämään jotkut kisat väliin, varoaika on aika pitkä ennen ja jälkeen juoksujen. Juoksujen väli on noin 6-8 kk. Yleensä melkoisen säännöllisinä eli etukäteen melko hyvin ennustettavissa ja varauduttavissa. Toisten koirien luonnekin voi juoksuja ennen ja sen jälkeen vähän aikaa muuttua (aroista tuleekin rohkeita ja hajuherkkyys lisääntyy selvästi), toisille tulee juoksun jälkeen lyhyt masennuskausi tai jopa valeraskauksia (tehdään pesää, hoidetaan leluja), mitkä nekin ovat ihan koiranelämään kuuluvia normaaleja asioita. Luonnossa koiralaumassa vain yksi narttu (alfanaaras) synnyttää pentuja ja muut lauman nartut näitä hoitavat, imettävätkin jopa. Eli valeraskauteen voi voimakkaissa tapauksissa liittyä maidoneritystäkin - eikä siltikään ole pentuja tulossa. Pitkäaikaiseen valeraskauteen pitää jo puuttua, esim. hormonihoidoin, jotta koira pääsee takaisin tasapainoiseen tilaan. Eläinlääkärin kanssa keskustelu tässä kohtaa on parasta.

Voiko cottonia pitää irti?

Ympäristöministeriö: "Koiraa ei saa pitää milloinkaan irti toisen alueella ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Lisäksi koirat on pidettävä kytkettyinä tai välittömästi kytkettävinä maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään saakka.

Alueen omistajan tai haltijan luvalla koiraa saa pitää kytkemättömänä pihamaalla tai puutarhassa ja koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella.

Koirien ulosteet voivat haitata terveyttä, aiheuttaa epäsiisteyttä ja vähentää viihtyisyyttä. Koirien ulkoiluttajien tulee huolehtia siitä, että koiran ulosteet otetaan talteen tai siirretään sellaiseen paikkaan, jossa niistä ei ole haittaa."

Rodullisesti: Cotonit kiintyvät syvästi omaan laumaansa ja omistajiinsa, kulkevat joka paikassa mukana ja nauttivat yhdessäolosta, joten se ei ole niitä kaikkein herkimpiä rotuja karkaamaan. Silti niitäkin kuulee, että koira on kuin onkin ottanut ja lähtenyt omille tutustumisretkilleen, kun on kolme vuotta hyvin pihassa pysynyt. Eli kerta se on ensimmäinenkin... Siis en suosittele koiran jättämistä aitaamattomalle pihalle ilman valvontaa, mutta toki sitä voi pitää vapaana omalla pihalla, kun itsekin koiran kanssa puuhailee.

Juoksuista narttua en pitäisi lainkaan irti, en edes aidatulla pihalla, jollei aita ole niin korkea, ettei siitä varmasti pääse yli. Jos paikalle sattuu vapaanapidetty uroskoira, joka pääseekin aidan yli teidän pihalle, voi olla jo myöhäistä, kun asia huomataan. Astutukseen ei tarvita kuin hetki, kun sopiva uroskoira sopivassa kohtaa tulee vastaan. Eikä muutoinkaan juoksuaikaan ulkona ilman valvontaa (remmissäkään siis). Kun ei ole juoksuaikaa, cotontyttö tuskin lähtee omille teilleen.

Ovatko cottonit kovia haukkumaan?

Puuvillakoirat ovat melkoisen reviiritietoisia ja siksi voivat haukkua omaa tilaansa puolustaessaan. Olen kuullut cottoneista, jotka eivät ole koko elämänsä aikana kertaakaan haukkuneet, toiset taas ilmoittavat kaikista oven ulkopuolelta tulevista äänistä. Tässäkin taas vaikuttaa sekä koiran luonne (taipumus tähän ilmaisutapaan) ja kasvatus. Jos koira ovella haukkuessaan saa huomion kiinnitetyksi itseensä haukkumisellaan (vaikka torumielessä), se sitä helposti myöskin jatkaa. Kerrostaloasunnossa käytävän ääniin reagoivan koiran haukkuminen voi tulla ongelmaksikin. Yleisimmin ymmärtääkseni cotonit kuitenkin haukkuvat vain, kun joku tulee omalle reviirille, eikä niinkään että joku kulkee jossakin, mutta tapauksia on monia, ei sitä pysty etukäteen pennustakaan sanomaan. Harvat luovutusikäiset pennut vielä osaavat haukkuakaan.

Meillä Kissi yhtyy haukkuun, kun toinen koiramme haukkuu, ja leikin temmellyksessä, muutoin tuskin koskaan. Koiratapahtumissakin haukuntaa kuuluu joka puolelta, mutta siihen haukkuun ei ole Kissi mennyt mukaan lainkaan. Tekee tätä vain toisen tutun koiran "tueksi".

Oppivatko cottonit tavallista huonommin sisäsiisteiksi?

Tietääkseni puuvillakoirat ovat ihan samanlaisia tässä asiassa kuin muutkin pienet koirat. Pentuna rakko on vielä tosi pieni ja liruja taatusti tulee sekä oikeisiin, että vääriin paikkoihin ja tiheillä ulkoiluilla (ja suurilla kehuilla joka kerta, kun tekee oikeaan paikkaan!) pentu pikkuhiljaa oppii oikean paikan.

Kissi osasi jo meille tullessaan tehdä hätänsä paperille tai ulos, riippuen missä kulloinkin oltiin. Ei kyllä pahemmin näyttänyt hätäänsä ja alkuun pitikin olla tarkkana, että osattiin oikealla hetkellä lähteä ulos. Viiden kuukauden ikäisenä Kissi ei vielä ollut sisäsiisti. Pystyi pidättelemään pitkiäkin aikoja toisinaan. Välillä ei ollut paperilla mitään, kun tulin töistä ja lähdettiin heti lenkille. Toisinaan paperilla oli monta pisua. Yritin sitäkin, että kotonaollessamme poistin paperin kokonaan ja tarkkailtiin, josko tulee pyöriskeltyä paperin paikalla, niin että ehditään ulos, mutta Kissi rupesi tekemään hätiään muualle taloon. Keskelle keittiön lattiaa, eteiseen, olohuoneen mattolle. Palautettiin sitten paperi takaisin ja rupesin aika ajoin paperin kokoa vaivihkaa pienentämään. Eli ei mennyt ihan niin helposti kuin Mimin kanssa aikanaan, vaikka samaa kokoluokkaa ovat. Nyt Kissi on seitsemän kuukauden ikäinen, ja käytännössä täysin sisäsiisti. Paperi on poistettu noin kuukausi sitten ja koko tänä aikana on tainnut sattua vain yksi vahinko.

Tykkäävätkö cottonit uimisesta?

Kuten yleensäkin, rodun sisällä uimisinto vaihtelee. Toiset eivät suostu veteen astumaan, toiset tykkäävät pulikoida matalassa, osa sitten pitää oikein uimisesta. Huomioitavaa on, että cottonilla voi olla hyvinkin paksu turkki, joka luonnollisesti märkänä painaa kovasti. Omaa puuvillakoiraa ei siis kannata kovin syvälle antaa mennä, jottei käy vahinkoa. Kissi ei ole vielä päässyt uimisesta nauttimaan, mutta kovasti on nokka pitkänä aina lammikoihin ja ojanpohjan lätäköihin. Vesi vetää puoleensa.

Tuleeko cottonit toimeen toisten koirien kanssa?

Cottonit ovat rotumääritelmien mukaan avoimia ja luottavaisia pikkukoiria, jotka tulevat toimeen kaikkien kanssa. Kaikki eivät kuitenkaan ihan heti luota uusiin ihmisiin, lemmikkeihin, vaan ovat hiukan varautuneita ja haluavat rauhassa tutustua ensin. Jalostuksen myötä on kuitenkin rotuun tullut jonkin verran arkuutta mukaan, ja kaikki puuvillakoirat eivät tahdo välttämättä tulla toisten kanssa toimeen. Pennusta asti positiivisia kokemuksia erilaisista koirista (isoista ja pienistä, mustista, valkoisista ja monivärisistä, lyhytkarvaisista ja pitkäkarvaisista) ja toisistakin lemmikeistä (kissoista esim.) niin itsevarmuus koiralla kasvaa - tulee myöhemminkin paremmin toisten kanssa toimeen. Meillä Kissi on kaikkien kaveri, eikä kokoerokaan haittaa. Coton on iso koira pienessä paketissa. =o)

Onko cottonia helppo kouluttaa?

Puuvillakoirat ovat pieniä "sirkuskoiria", nauttivat omistajansa kanssa touhuamisesta ja ovat miellyttämisen haluisia. Eli kaikki viittaa siihen, että koulutus olisi suhteellisen helppoa. Toki opetuksen pitää olla lempeätä, sitkeätä ja tasapainoista sekä varsinkin koiralle hauskaa. Näin pääsee parhaaseen lopputulokseen.

Pitääkö cottonilla olla toinen koirakaveri?

Coton de tulearit ovat energisiä koiria ja tarvitsevat paljon puuhaa, mutta välttämättä ei toista koiraa tarvita. Mitä olen keskusteluja seurannut, yleensä käy niin, että yksi puuvillakoira kotona on niin ihana, että haluttaa saada toinen samanlainen perheeseen. Kun pentuiästä, takkuajasta ja opetuksesta on päästy, voi toki toisen pennun kaveriksi ottaa, mutta varsinaisesti rotu itsessään ei tätä vaadi.
Paluu