|
Coton de Tuléar, terveysasioita
Paluu
 Kuten kaikilla koiraroduilla, myös Coton de Tulearilla esiintyy joukko periytyviä vikoja ja sairauksia. Suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu resessiivisesti eli piilevästi. Nimitys jo paljastaa, ettei tällaisen taipumuksen kantajayksilöä voida tunnistaa sen ulkoasun perusteella. Vastuuntuntoinen kasvattaja käyttää siitoseläimiksi vain mahdollisimman terveitä koiria. Siitä huolimatta saattaa tapahtua, että kaksi tervettä siitoskoiraa, jotka kasvattajan tietämättä kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö.
Usein nämä piilevästi periytyvät sairaudet puhkeavat vasta, kun koira on jo ohittanut pentu- ja nuoruusiän. Kaikki synnynnäiset sairaudet eivät ole perinnöllisiä eivätkä myöskään kaikki perinnölliset sairaudet synnynnäisiä. Ostajan tulee ottaa huomioon, että hän pennun hankkiessaan ostaa sen siinä kunnossa kuin se luovutushetkellä on. Pennun terveydentila käy selville tarkemmin eläinlääkärin lausunnosta.
Seuraavassa on Coton de Tulearilla todettuja periytyviä vikoja sekä niiden hoito-ohjeita.
Napatyrä
Napatyrä johtuu navan seudun vatsan seinämän puutteellisesta sulkeutumisesta. Napatyrä huomataan tavallisesti pehmeänä "pattina" navan paikalla. Useimmiten napatyrä sisältää vain kuroutunutta rasvapitoista vatsakalvoa. Napatyrä voi olla myös suurempi ja siinä voi olla suolen osia. Käsitykset napatyrän periytymisestä vaihtelevat, mutta periytyvyys on osoitettu. Useimmiten napatyrä on todettavissa jo luovutusiässä, mutta leikkaustarve kannattaa harkita lopullisesti vasta, kun pentu on hieman kasvanut. Leikattu tyrä ei vaikuta koiran elämään. Kasvattajan tulee maksaa mahdollisen leikkauksen ja hoidosta aiheutuneet tarpeelliset kulut.
Piilokiveksisyys
Normaalisti uroksen molemmat kivekset ovat kivespussissa, mutta joskus toinen tai molemmat kivekset saattavat jäädä nivuskanavaan tai vatsaonteloon. Molemminpuoleisesti kivesvikainen uros on yleensä steriili, mutta toispuoleisesti kivesvikainen on siitoskykyinen. Piilokiveksistä urosta ei kuitenkaan tule käyttää siitokseen eivätkä kivesvikaiset koirat pääse näyttelyihin. Piilokiveksisyyden periytymisestä on vaihtelevia käsityksiä: aiheuttajana pidetään mm. yhtä tai useampaa resessiivistä perintötekijää.
Laskeutumattomaan kviekseen liittyy laskeutunutta kviestä suurempi kasvainriski, minkä vuoksi eläinlääkärit useimmissa tapauksissa suosittelevat jossain vaiheessa kivesvikaisen uroksen leikkauttamista. SKL:n suosituksen mukaan myyjän tulee palauttaa kolmannes kauppahinnasta. Ostaja taas maksaa mahdollisen leikkauksen.
Ei yleensä kasvattajan korvaamia vikoja ja sairauksia
Vaikka Coton de Tulear kuuluu Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan polvien ja silmien osalta, kasvattajalla ei ole ollut käytettävissään muita tietoja mahdollisista myöhemmistä sairastumisista, kuin mitä pennun ostajallakaan luovutushetkellä oli. Kennelliiton jalostustietokantaa kannattaa myös käyttää hyväkseen tutkiessaan oman tulevan pennun vanhempien ja vaikka isovanhempienkin tietoja.
Erilaiset allergiat
Yksilön peritty kyky muodostaa vasta-aineita on heikentynyt. Allergiaoireet eri yksilöillä voivat olla hyvin vaihtelevia. Myöskään samalla yksilöllä oireet ja allergiatilanne eivät pysy muuttumattomina vaan koira voi herkistyä uusille aineille tai elimistö voi oppia sietämään joitain aineita paremmin. Oireiden voimakkuus ja hoidon tarve ovat yksilöllisiä. Allergia ei parane - oireilun voimakkuus vain vaihtelee. Allergiat voivat aiheuttaa iho-ongelmien lisäksi myös korva- ja suolisto-oireita. Allergian tutkimuksen ja hoidon kustannukset vaihtelevat kovasti, koska aina ennen kuin ihottumia aletaan hoitaa allergioina, täytyy sulkea pois muut ihosairaudet ja mahdolliset syöpäläiset.
Atopia:
Oireiden aiheuttaja on hengitysteiden kautta tullut allergeeni, esim. siitepölyt, homesienten itiöt, pölypunkki, huone-, ihmis- ja eläinpöly.
Oireet: kutina, kuonon ja silmien ympäristön punoitus, jalkojen, tassujen, varpaiden ja taipeiden nuoleminen, kainaloiden, nivustaipeiden ihon ja peräaukon ympäristön punoitus. Sairastumisikä vaihtelee puolivuotiaasta jopa seitsemänvuotiaaseen.
Hoito: allergeenien välttäminen, erilaiset lääkkeet, rasvahappojen käyttö ja siedätys.
Kontaktiallergia:
Aiheuttajia voivat olla mm. saippuat, shampoot, lääkkeet, tekstiilit, kumit ja muovit. Ilmenee ensin kosketuskohdassa. Oireet tulevat yleensä vasta yli vuoden ikäisille koirille.
Hoito: allergeenien välttäminen.
Ruoka-aineallergiat:
Oireet ovat samat kuin atopiassa. Ensimmäiset oireet voidaan nähdä jo neliviikkoisilla, joskin useimmiten allergia puhkeaa vasta noin vuoden ikäisellä koiralla. Yleisimmin allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet ovat vehnä, lihojen proteiinit, maito, soija sekä muut viljat.
Hoito: allergeenien välttäminen, ruokavalio, ei varsinaista lääkehoitoa, mutta oireet voivat helpottua jonkin verran kortisonilla, rasvahapot
Atopioiden ja ruoka-aineallergian yhteydessä tai ihon heikentyneeseen vastustuskykyyn liittyen voi raapimisen ja nuolemisen seurauksena esiintyä bakteerin aiheuttamia ihotulehduksia. Niitä hoidetaan pitkillä antibioottikuureilla.
Purentaviat ja hammaspuutokset
Cotonilla tulee olla normaalipurenta (leikkaava, tas- tai tiivis käännetty leikkaava purenta). Purentavikainen koira ei ole näyttely- eikä siitoskoira, mutta pieni purentavirhe ei häiritse mitenkään koiraa itseään. Cotonilta saattaa puuttua välihampaita ja joiltain yksilöiltä voi puuttua myös isoja takahampaita. Kaikkien P1 hampaiden puuttuminen ei ole virhe, M3:lla ei ole merkitystä. Hammaspuutokset eivät häiritse koiraa itseään eikä kohtuullisiin välihammaspuutoksiin yleensä puututa näyttelyissäkään. Periytymismalleja ei toistaiseksi ole selvitetty. Pikkupennulla pitäisi olla suussa 28 maitohammasta, aikuisella koiralla 42 pysyvää hammasta.
Silmäsairaudet
PRA, Verkkokalvon etenevä surkastuminen:
PRA todetaan yleensä vasta koiran sukukypsyysiän jälkeen ja se johtaa koiran sokeutumiseen. Rodussamme löydökset ovat olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta yli 6-vuotiailla koirilla (vuoden 2003 tilanne). PRA periytyy resessiivisesti eli yksilön täytyy sairastuakseen saada PRA:ta aiheuttava geeni molemmilta vanhemmiltaan. Näin siis sairaan koiran vanhemmat ja jälkeläiset ovat varmoja kantajia (niillä on ainakin yksi PRA:ta aiheuttava geeni perimässään). Jalostuskoirat tulee tutkia vuosittain PRA:n varalta (PEVISA).
Harmaakaihi, HC, perinnöllinen harmaakaihi:
HC:ssä linssin läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan ja jos sameutuminen on täydellistä, koira samalla sokeutuu. Samoin kuin PRA, myös HC kehittyy vasta aikuisiällä. Kaikki cotoneilla Suomessa havaitut HC-tapaukset ovat olleet iäkkäillä koirilla. Harmaakaihi on yleinen koirien vanhuuden kaihi, joka heikentää näkökykyä, ei ole varsinaisesti kaihi, vaan seuraus iän myötä tapahtuvasta linssin tiivistymisestä. Periytymismalli on useilla roduilla epäselvä. Todennäköisesti kyseessä on dominantti periytyvä ominaisuus, jolla on epätäydellinen periytymismalli. Perinnölliset harmaakaihimuodot ovat joko tois- tai molemminpuoleisia. Jalostuskoirat tulee tutkia HC:n varalta (PEVISA).
RD, verkkokalvon epänormaali kehittyminen:
RD on syntymästä asti havaittavissa. Tästä sairaudesta on olemassa eri vaikeusasteita alkaen lievistä paikallisista verkkokalvon poimuista aina sokeutta aiheuttaviin muutoksiin. Toisin kuin PRA tämä sairaus ei etene, vaan se on koko koiran eliniän samanlainen kuin ensimmäisessä tutkimuksessa.
Liikuntaelinten sairaudet
Legg-Perthess, reisiluunpään aseptinen kuolio:
Legg-Perthess on
pienikokoisilla roduilla esiintyvä lonkkanivelsairauden muoto. Oireena on aristava lonkkanivel, joka aiheuttaa ontumista. Sairaus alkaa noin 4-11 kuukauden iässä. Sairaus on erittäin kivulias ja pitkälle edenneissä tapauksissa reisilihakset surkastuvat sekä koiralle kehittyy vakava nivelrikko. Sairautta pidetään perinnöllisenä, mutta sen periytymismekanismia ei tunneta.
Hoito: leikkaus, jossa epämuodostunut reisiluunpää poistetaan. Kivut lakkaavat leikkauksen myötä. Leikkaustulokset ovat yleensä erittäin hyvät ja useimmat leikatut koirat pystyvät toivuttuaan leikkauksesta liikkumaan normaalisti. Toispuoleisissa leikattu jalka saattaa jäädä hieman toista lyhyemmäksi, mikä voi näkyä liikkeissä.
Patella luksaatio, polvilumpion sijoiltaanmeno:
Patella luksaatiossa polvilumpio siirtyy normaalilta paikaltaan reisiluun alapään tilaurasta polven etupuolelta sen sisäpuolelle. Oireet vaihtelevat vaikeusasteen (I-IV) mukaan. Tavallisimmin tilanteessa, jossa polvi luksoituu ja palaa heti sijoilleen, koira liikkuu epäpuhtaasti välillä hyppien ja loikkien. Pysyvämmässä luksaatiossa koira liikkuu niiaavin kyykkyaskelin varpaat sisäänpäin. Lieväkin luksaatio lisää polven alttiutta muille vaurioille (esim. ristisiderepeämät), jotka saattavat vaatia leikkaushoitoa. Patella luksaation tarkkaa periytymistä ei ole selvitetty. Usein sairaus kuitenkin liittyy liian suoriin takaraajoihin, mutta myös muut tekijät, kuten esim. virheellinen ruokinta, voivat vaikuttaa.
Hoito: lieviä tapauksia hoidetaan harvoin, koska ne eivät suoraan aiheuta pienikokoiselle koiralle ongelmia. Vaikeampiasteiset hoidetaan kirurgisesti. Jalostukseen käytettävät koirat tulee polvitarkastaa (PEVISA).
Sydänsairaudet
Läppäviat:
Läppäviat ovat tyypillisesti vanhenevien koirien vaivoja. Pääsääntöisesti sopivalla jatkuvalla lääkityksellä useimmat koirat pystyvät elämään normaalimittaisen, täyspainoisen koiranelämän. Lääkitys on yksilöllinen ja kustannukset luonnollisesti vaihtelevat sen mukaan. Tällöin tulee kuitenkin muiden lääkärikäyntien lisäksi säännölliset lääkintätarkastukset (suositus vuosittain) mahdollisine erikoistutkimuksineen.
Synnynnäiset viat:
Tyypillisiä ovat esimerkiksi aortan ahtauma (stenoosi), keuhkovaltimoahtauma, sydämen väliseinän viat ja epänormaalit/sulkeutumattomat sikiökautiset verisuonijäänteet (Patentti ductus arteriosus, PDA). Useimmilla on arveltu olevan polygeeninen periytymismalli, joskin useimmilta roduilta perusteelliset periytymistutkimukset puuttuvat. Kustannuksia aiheuttaa taudin määrittäminen. Joitain vikoja (PDA) voidaan hoitaa leikkauksella. Ennuste riippuu taudista ja vaihtelee samassa taudissa tapauskohtaisesti.
Varsin yleisesti pennuilla esiintyy myös täysin viattomia sivuääniä (ns. Puppu murmur), jotka yleensä häviävät itsestään n. 6 kk:n ikään mennessä.
Muita sairauksia
Nivustyrä:
Yleensä tyrä tuntuu jo pentuna, mutta saattaa pahentua/tulla selvemmin esille esim. nartun tiineyden aikana. Molemmilla sukupuolilla on kummassakin nivuksessa syvä kapea taskumainen nivuskanava. Joskus jokin suolenmutka luiskahtaa kanavan liian suuresta aukosta, nartuilla joskus myös osa toista kohdunsarvea. Silloin nivuksessa tuntuu pehmeä aristamaton patti. Tyrän sisältö saadaan helposti työnnettyä vatsaonteloon, mutta se pullahtaa yhtä helposti myös takaisin. Nivustyrä on leikattava. Uroskoiralla voi joskus tyräpussissa olla myös kives, jolloin se on syytä poistaa leikkauksen yhteydessä. Joissain tapauksissa nivustyrä voi itse kuroutua umpeen. Periytymismalli on selvittämättä, mutta nivustyrä on selvästi perinnöllinen. Leikattu tyrä ei vaikuta koiran elämään.
Häntämutka:
Synnynnäiset häntämutkat vaihtelevat selvistä "koukuista" pieniin sormella tunnistettaviin nystyröihin. Kaikkia häntämutkia ei edes pystytä kliinisesti toteamaan. Häntämutka ei välttämättä näy vielä luovutusikäisellä pennulla, vaan se saattaa ilmetä vasta myöhemmin kasvukauden aikana. Häntämutka ei haittaa koiraa itseään, mutta sen ilmeisen perinnöllisyyden vuoksi häntämutkaista koiraa ei suositella käytettävän siitokseen. Periytymisselvitykset puuttuvat muilta roduilta paitsi mäyräkoirilta, joilla periytyminen on autosomaalinen resessiivinen. Kustannuksia aiheuttavat mutkan määrittämisessä mahdolliset röntgenkuvat. Harvinaiset äärimmäisen pahat mutkat voivat vaatia amputaation.
Muut:
Koira toki voi sairastua myös sellaisiin sairauksiin, joita e.m. listalla ei ole kuvattu. Coton de Tuleareilla on ilmennyt lisäksi mm. pigmenttiongelmia, ahtaita kyynelkanavia, jotka aiheuttavat silmätulehduksia, anaalirauhastulehduksia, diabetestä eli sokeritautia, epilepsiaa eli kaatumatautia, maksasairautta sekä muutama kuurokin yksilö.
Vanhenevilla koirilla yleisiä ovat erilaiset kasvaimet (sekä hyvän- että pahanlaatuiset); kasvaimia saattaa tulla myös nuorille koirille. Vanhenevien narttujen yleinen vaiva ovat erilaiset nopeaa hoitoa vaativat kohtutulehdukset. Lisäksi saattaa ilmetä muita sairauksia, jo tunnettuja tai vielä täysin tuntemattomia.
Yleensäkin kasvattaja on velvollinen antamaan omien tietojensa mukaista lisätietoa pennun sukutaulussa esiintyvistä koirista.
Paluu
|
