Kissin sterilointileikkaus 19.12.2007

Miten tähän päädyttiin?

Leikkausvalmistelu

19.12.2007, keskiviikko, leikkauspäivä

Kissi kuikuili remmin päässä ja haisteli paikkoja, istuksi välillä pitkään sylissä, mutta kuumahan siinä tuli - ja sitten piti mennä viileämmille vesille taas. Muita koiria tuli ja meni. Ne koirat, jotka eivät jääneet tuijottamaan, Kissi ohitti itsekin huomiotta, mutta jos jonkun kuono liian pitkäksi aikaa jäi Kissiä kohti, alkoi murina ja tuijotus takaisin. Mitään haukkua eikä ärinää ei silti ollut. Murinoissakin siirsin Kissin katseen jonnekin muualle vaan. Kaikki koiruudet olivat ihan asiallisesti remmeissä ja ulottumattomissa, ettei mitään vaaraa ollut missään kohtaa.

Vihdoin meidät sitten kutsuttiin huoneeseen, jossa lääkäri teki perustarkastuksen. Kehui, että on puhdas koira (hah - juuri pesty!), kun kuulemma näkee leikkaukseen tulevan paljon harmaita valkoisia koiria. Ihmetteli myös turkin tuntua, kun on niin karhea osaksi. Etuosasta, pään puolelta pehmeää ja suoraa, pepun päällä ja selässä tosi karkeaa ja kuivaa. Sikaripunkin tekosia, valitettavasti. Ei välttämättä tule näyttelytasoista turkkia ikinä, jollei punkkikanta vähene tuntuvasti. Suositteli miettimään, josko pitäisi koiran turkin jatkossa aina lyhyenä, kun se ei näytä kasvavan tervettä turkkia. Mietinnässä...

Lääkäri leikkasi toisesta takatassusta myös kannuskynnen ympäriltä karvat, että sen vihdoin saisi myös leikattua (jos suinkin aikaa jää) pois tällä kertaa, kun ei aikaisemmin ole sopivaa tilaisuutta siihen tullut. Karvojen leikkaus nopeuttaa sitä desinfiointia leikkaustilanteessa. Kissillähän on toisessa takajalassaan sellainen syntymästä asti ollut. Vähän tuo ihmetteli, ettei pentutarkastuslääkäri ole sitä nyppäissyt pois, jos kerran on asian huomannut. Se olisi silloin ollut tosi helppo juttu. Nyt siinä kiertää jo isot verisuonet, niin on isompi juttu - vaikkei mikää iso siltikään, sentään.

Kissi sai esilääkityspiikin ja meni vähän tokkuraiseksi ja hetken makoili sylissäni. Sitten oli paperit ja asiat kunnossa ja lääkäri otti Kissin, sanoi, että voi tulla hakemaan pois seitsemän ja kahdeksan välissä illalla, kantoi Kissin nukutusta varten leikkaussaliin ja itse lähdin kotiin. Ihan oli outoa kantaa pelkkää remmiä, kun panta on Kissin kaulassa, autolle. Nyt vain odotellaan, että aika kuluu!

Hakeminen ja kotona. Innokkaina saamaan koiruus kotiin, oltiin paikalla jo varttia vailla seitsemän. Hoidettiin maksut ja muut hoitoasiat siinä ensin. Munasarjat ja kohtu poistettu, Haavassa sulavat tikit. Alkupää kuulemma voi tulla joskus haavasta esiin niin paksuna, ettei se heti sula ja voi alkaa kutittamaan koiraa. Jos näin käy, sen voi leikata pois, mutta ei ole pakko. Antibiootti ja kipulääke on saatu ja kipulääkitystä jatketaan kotona tarvittaessa huomisesta eteenpäin. Lisäksi kannusvarvas on poistettu, mikä olikin hyvä, kun oli suuren verisuonen vieressä. Jos olisi repeytynyt, olisi ollut tosi kiire saada verenvuoto tyrehtymään. Haava suojataan ensimmäisten päivien ajan ulkona käydessä. Kahden viikon ajan pitäisi tuo energiapakkaus pitää juoksematta ja hyppimättä. Se on todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kahtomma.

Sitten päästiinkin heräämöön. Kissi oli siellä jo ihan virkeänä odottamassa. Makoili rauhassa kopissaan ja kun kuuli meidän tulevan, lähti häntä heilumaan ja pää nousi - tötterön kera. Lutunen otus! Lääkäri poisti vielä katetrin tassusta ja suojasi sen haavan ennenkuin päästiin kotimatkalle. Kissi oli yhdet pisut tehnyt heti herättyään ja koitettiin, josko olisi vielä hätä ollut, kun autolle käveltiin, mutta Kissihän istua könötti vain yhdessä paikassa. Nostin sitten pyyhkeen päälle autoon Kissin ja sai vielä vilttiä päälle, että pysyi lämpimänä. Sitten jatkettiin matkaa. Tötterön kanssa ei ollut mitään mahdollisuuksia mahtua kuljetuskoppiin. Ja hienosti Kissi kyllä siinä paikoillaan olikin, puoli-istuvassa- ja makuuasennossa.

Kotona Kissi oli ensin rahin päällä ja muut lemmikit pääsivät kurkkimaan, kuka siellä paketissa oli. Kaikki kävivätkin moikkaamassa hetimiten. Vähän kummissaan muut olivat, lähinnä tuon tötterön takia. Ja se tötterö näytti Kissiäkin kaikkein eniten vaivaavan. Vikisi välillä ja sitten yritti epätoivoisesti saada tötteröä pois kaulan ympäriltä. Lisää vikinää, ja taas yritettiin tötteröä tappaa... Se on senverran isokokoinen, että ottaa joka paikkaan kiinni. Kulmiin, huonekaluihin, lattiaankin. Sitä nyt pitäisi pitää pari viikkoa. Vain hetkiksi saisi ottaa pois, esimerkiksi syödessä ja juodessa. Hippasen kokeiltiin ruokiakin antaa ja hyvin maistuisi, mutta ei saa liikoja antaa, ettei sitten tule paha olo. Se olisi tötterö päässä hyvin ikävää.

Käytiin pikkupissilenkki ja otin tötterön siksi aikaa pois. Kova olisi ollut nuoluinto, että sai jo siinäkin välillä olla skarppina, ettei neitokainen olisi ollut moninkerroin haavaa luppailemassa. Kannoin Kissin rappuset alas, käytiin nurmikolla ja sinne pisut tulikin. Sitten olikin tytöllä jo kiire sisälle. Olisi ihan vanhasta tottumuksesta noussut raputkin ylös, kun vauhtiin pääsi. Mitään vaivaa ei näytä olevan missään. Vaihdoin sisällä vähän pienempään tötteröön, vaikka se on kiikun kaakun onko liian pieni, mutta kun olen käytännössä koko ajan vahtimassa, niin eiköhän tuo nyt vältä. Pääsee neiti paremmin liikkumaan, vaikka senkin kanssa törmäilee kyllä. Jaksaa pitää päätä kuitenkin tuon kanssa pystyssä, kun se isompi painaa niin paljon, että toinen kulki niska köyryssä, alassuin, koko ajan. Silti tuokin harmittaa ja sitäkin pitää yrittää "tappaa" välillä.

Vähän on epätarkka kuva, mutta tässä sitä koukeroa haavaa. Melkoisen isolta vaikuttaa, kun puolet vatsasta on yhtä viirua.

Tassun haavaa ei vielä ole nähty, kun tuon siteen saa ottaa vasta huomenna pois. Se on kuulemma poltettu kiinni, koska siinä oli se iso verisuoni niin liki, ettei tikkiä uskaltanut laittaa.

Saapa nähdä nyt, miten yö sujuu, kun nukkumakoppiin ei tuon tötterön kanssa sovi ja ilman ei voi antaa olla.

20.12.2007, torstai, toinen päivä

Kun tein Kissille avoimen "kopin" reunustamalla laatikkomaisen tilan viereeni, nukahti hänkin viimein ja nukkuikin sitten reilun kolme tuntia yhtäkyytiä, kunnes itse hänet herätin, kun lasten herätyskellot vain soivat ja soivat, mutta mitään ei tapahtunut. Oli pakko käydä tökkimässä kouluunlähtijät ylös. Eivät tainneet hekään kovin hyvin yöllä nukutuksi saada, käytännössä kun samassa tilassa ollaan.

Tassuun suoja Kissille ja pissille metsänreunaan. Kyösti oli myös mukana. Sitten vasta tein lenkin Mimin ja Kyöstin kanssa. Sitten olikin ruoka-aika. Kissin ensimmäinen varsinainen ateria edellispäivän jälkeen. Eilen kun sai antaa vain vähän ja herätellä vatsaa pikkuhiljaa. Hyvin kelpasi ruoka, vaikka välillä kovasti tekikin mieli haavaa nuoleskella myös. Piti itse olla tarkkana, ettei mitään ruokapöpöjä saa sinne haavaan laitettua. Tötteröä ilman ei kyllä voi antaa olla. Ja ruokailun päälle maistui unet.

Mitään paitaa en ole Kissille laittanut vielä, kun meinasin, että katsotaan, onko toisilla mitään intoa haavan nuoleskeluun, niinkuin aikanaan Mimi sai Susun hoitamaan sen homman, kun itsellä oli törö kaulassa... Ei ole ollut mitään sellaisia merkkejä nyt ilmassa. Kissi on niin kuumakalle, etten halua muuten vain mitään lisälämmikettä toiselle laittaa. Näin se on toinen päivä alkanut.

Ilta. Päivä on mennyt lähinnä hidastaessa Kissin tahtia. Meno on jo melkoinen ja saa hurjia spurtteja aina välillä, tötteröä yritetään "tappaa" oikein isolla meiningillä toisinaan ja jokaiseen pieneen koloon sen törön kanssa pitää yrittää. Sellaisiinkin, mihin ei mahtuisi ilmankaan. Muutaman kerran olen vauhdista saanut toisen kiinni, kun on hyppäämässä sängylle, sohvalle tai alas jommasta kummasta. Ei näytä vaivaavan mikään enää. Paitsi jos ottaa trötön pois, niin heti on nokka menossa haavan suuntaan.

Yöksi nyt osataan ainakin rakentaa se "oma pesä" nyt heti, josko sitten onnistuisi tuo nukkuminenkin paremmin. Alkaa jo olla unihiekkaa silmissä, vaikka kello on vasta puoli yhdeksän tienoissa... Huomiseen!

21.12.2007, perjantai, kolmas päivä

Haava näyttää ihan hyvältä, vaikka tuo kuva jotenkin onkin pimeä ja näyttää tässä punoittavalta. Haava myös näyttää jatkuvan tuossa pitemmälle kuin mitä se oikeasti tekee. Kissin vatsavako se kuitenkin vain on. Valo tekee tuossa tepposia. Ulkoilujen jälkeen olen putsaillut haavan puhdistusaineella, mutta mitään enempiä ei ole tarvinnut tehdä. Onneksi nyt ei ole ollut mitään loskakeliä sentään, vaikka märkiä kelejä onkin.

Tassustakin (tuossa massun haavassahan ei mitään sidettä ollutkaan) otin nyt sitten vihdoin siteen pois, kun sen kerran sai ottaa. Teippi oli jämähtänyt melkoisesti karvoihin kiinni, mutta vaikka taatusti nipisteli välillä, kun sitä irti vedin, niin kärsivällisesti Kissi antoi minun sen siteen siitä tassun ympäriltä poistaa. Reipas tytteli!

Hassun näköinenhän tuo tassu nyt on, kun on puolet ilman karvaa ja siinä keskellä vielä "musta aukko". Mutta hyvältä tuokin näyttää. Eikä vaivaa Kissiä mitenkään. Tuossahan ei ole tikkiä lainkaan, vaan se on poltettu, koska vaarallisen vierellä tuota haavaa on iso verisuoni. Nyt se ei ainakaan kovin helposti mene "repeämään" mihinkään. Puhdas nenäliinaa tai pehmeä talouspaperi kuminauhalla löyhästi siihen ympärille ennenkuin laitetaan "tossu" jalkaan ulosmennessämme, ettei hierry hanskassa rikki. Näillä meillä mennään nyt.

Ilta. Varsin hienosti alkaa menemään jo Kissi tuon tötterönsä kanssa. Rappusiin ei ole vielä sentään rohjennut, mikä on vain hyvä asia. Päivällä pidän isompaa trötöä, ettei pääse raapimaan haavaa sen tötterön reunan kanssa vatsaansa ja öisin sitten pienempää, että mahtuu kunnolla pyörimään tuossa makuupaikallaan ilman, että koko ajan tötterö ottaa kiinni johonkin. Yrittää jo Mimiä ja Kyöstiä leikkeihin mukaan. Kantelee narusolmuja ja heiluttelee niitä toisten edessä. Vielä ei toiset ole uskaltautuneet tuollaisen trötöpään kanssa kisailemaan, mikä myöskin on vain hyvä asia. Nuo vetoleikit kun käydään paljolti vatsalihasten voimalla.

Kissillä on välillä puuhaa pitkäksi aikaa, kun laitan lattialle ruokapapanoita ja sitten hän yrittää miettiä, miten ne saisi pyydystettyä trötö päässään. Ensialkuun piti pitää muut koirat poissa tieltä, kun muutoinhan olisi herkut menneet parempiin suihin, mutta nyt antavat Kissin touhuta rauhassa omiaan, kun on sen aika. Sillävälin, kun Kissi metsästelee omia namujaan, temputeltiin sitten Mimin ja Kyöstin kanssa omia juttuja. Kaikki saivat jotain. Ja tämän jälkeen Kissi onkin niin väsynyt, että uni maittaa. =o)

22.12.2007, lauantai, neljäs päivä

Haava on ihan siisti siksakki. Sitä kun lenkin jälkeen puhdistusaineella sivelin, alkaa vissiin nämä kasvavat karvat jo vähän kutittelemaan, kun vatsalihakset värisivät kosketuksesta. Kova on into Kissillä päästä haavaa vähän käsittelemään, että todella tarkkana saa olla edelleen, kun ei ole trötöä päässä - ulkoillessa ja syödessä. Vettä pystyy juomaan trötönkin kanssa, kun on tarpeeksi iso ja vankkatekoinen tuo vesikeppu. Syöminen taas ei, pienestä omasta kepustaan tahdo oikein sujua, kun keppu siirtyy alta pois. Siinäkohtaa siis olen ottanut tuon tötterön pois.

23.12.2007, sunnuntai, viides päivä

Kova on meno. Pomppiminen ja hyppiminen, juokseminenkin. Saa välillä oikein kiinni pitämällä toista rauhoittaa, kun meno olisi niin hurjanlaista. Kyösti on ihan kypsä toisen tötterötökkimisille ja varottelee jo, kun toinen tulee tötsänsä kanssa lähelle ja yrittää löytää itselleen pakoreittiä. Mimi on niin kovapäinen, ettei ota tötteröittelemisiä mitenkään. Kissi kun kovasti yrittää jo toisia leikkiin kanssaan.

Ajankuluna ja aivopuuhana on ollut herkkupalleroiden metsästys, mikä ihan kivasti on toista väsyttänyt, kun miettii, miten tötsänsä kanssa saisi näitä herkkuja pyydystettyä. Vahtii myös tarkkaan, ettei kukaan muu tule hänen omaansa nappaamaan. Siitä on jämpti, juu.

Parhaiten rauhoittuu nukkumaan sylissä selällään. Massu ilmavasti ja lötkönpötkeenä. Siinä kutitteleekin kaikkein vähiten. On sitten tämän takia tullut vähän normaalia enemmän tullut taas seurattua erilaisia telkkariohjelmiakin. =o)

26.12.2007, keskiviikko, kahdeksas päivä

Päiviä tässä humpsahti välissä, kun oli "vähän" muutakin puuhaa, eikä noitten Kissin haavojen kanssa ole ollut mitään ongelmaa. Hillitä on saanut meidän energiapakkausta, kun olisi jo menossa mukana niinkuin ennenkin. Hyppisi ja pomppisi, kulkee välillä takatassuillaankin, eikä missään tunnu. Osaa mennä tötsänsäkin kanssa kuin vanha tekijä, eikä lainkaan väistele, kun sitä laitan päähän lenkkien ja ruokailujen jälkeen. Sehän "kuuluu" asiaan...

Haavan liima-aine on alkanut irtoilla ja se varmasti aiheuttaa vähän enemmän kutinoita. Ilman trötöä ei voi kyllä hetkeäkään antaa olla ilman valvontaa. Niin on nokka heti menossa massua kohti - vieläkin. Yöllä kun pidetään tuo pienempi tötterö päässä, saa myös olla tarkkana, ettei lähde yrittämään massuun, kun tuo ylettyy taipeisiin asti. Naarmuttaa turhaan vaan. Lopettaa kyllä heti, kun hiukka urahtaa, että tietää yrittävänsä luvattomia. Isompi trötö vaan osuu nukkumapaikan reunoihin käännyttäessä niin pahasti, ettei sillä paljon pysty nukkumaan. Eli näillä mennään.

Nämä lämpimät ja märät kelit ovat aiheuttaneet tietynlaisia ongelmia myös. Kissin turkki on senverran kasvanut, että kosteassa kelissä alkaa jo takkuuntumaan ja kun tuo tötterö tuossa niskakarvoja hiertää koko ajan, niin siihen on melkoinen tollo syntynyt aina jokaisen päälläoloajan aikana. Pehmentää myös hieman nyt tällä hetkellä, ettei hiero ihoa, niin en ole leikannut tolloa pois, vaan selvittänyt takun muutaman kerran päivässä. Karva nyt ei vielä ole niin pitkää, että se olisi mikään suuri ongelma, mutta jollei sitä tee, siitä varmaan ongelma tulisi. Toinen on nuo tassut. Kuraa on piha ja tienvarret täynnä nyt, kun plussa-asteissa ollaan monia päiviä menty ja vettäkin satanut lisää vähän väliä. Ei voi koko ajan olla pesemässäkään tassuja, kun silloin aina kastuu myös rintakarvat ja föönääminen kuivattaa karvoja entisestään. Märkänä ei voisi antaa olla, kun makoilee kuitenkin sellaisille kiepeillä välillä, että karvat ovat haavan kanssa kosketuksissa... Sitä sitten yrittää pelata sitä kultaista keskitietä; pesee, ettei liian likaiseksi pääsisi, muttei joka ulkoilukerran jälkeen. Leikkasin tassujen tassukarvat vähän lyhyemmiksi tässä myös, että kuivuvat nopeammin. Sekin on auttanut hiukan asiaan.

31.12.2007, maanantai, kolmastoista päivä

Kunhan tuo ylenmääräinen kutitus haavasta näyttää helpottavan, voidaan antaa Kissin mennä ilman suojaa. Vielä ei ole se päivä koittanut, vaikka se kahden viikon "sairasloma-aika" alkaa ollakin jo lopuillaan (huomenna tulee täyteen).

2.1.2008, keskiviikko, viidestoista päivä

Sairasloma-aika on ohi. Yritettiin jo eilen pitää Kissiä ilman trötöä jonnin aikaa, mutta niin oli samantein nuoleskelemassa massua tai tassuansa, ettei voinut antaa sitä tehdä. Pakko odottaa pahimman kutinan yli. Eikä toinen niin kovasti tuosta tötteröstään ole moksiskaan, että siitä jotain erityistä haittaa olisi. Tänään sitten jätin suojan pois iltapäivälenkin jälkeen, etten laittanut ruokailunkaan jälkeen sitä enää takaisin. Muutaman kerran sain taas tökkäistä tytteliä, ettei nuole tassujaan - nuoli nyt varmaan ihan nuolemisen ilosta, kun ei ollut varsinaisesti haavoja nuolemassa, vaan myös etutassujen karvaa. Sen jälkeen näyttikin jo siltä, ettei enää niin hanakasti ole nokka massun suuntaan matkalla.

Tassusta lähti rupi (se poltettu) eilen irti ja siinä paikalla on siisti "kuoppa". Täytyy seurata vähän, ettei Kissi ole sitä turhia nuoleskelemassa, ettei sitten turhia tulehdu. Mutta tähän mennessä näyttää vielä ihan hyvältä. Tajusin kuvauksen vasta niin myöhään, että ei niistä sisävalossa tullut yhtään mitään. Josko huomenna muistaisin ja ehtisin...

10.1.2008, torstai

Ei mitään ongelmaa, kohta ei tuota haavaa varmaan enää edes näy. Hienosti on mennyt ja taas näin jälkikäteen mietittynä ihan valtavan nopeasti tuo toipuminen kävi! =oD Jatkossa en enää tätä päivittele, kun homma on ihan klaar!

Paluu