SIKARIPUNKKI

Toinen koulukunta

Punkkeja on pieninä määrinä ja sairauksia aiheuttamatta useimmilla koirilla. Punkki viettää koko elämänsä isäntänsä ihossa. Itse taudista, demodikoosista, puhutaan niissä tapauksissa, kun niiden määrä iholla ja ihossa on kasvanut epänormaalin suureksi. Tästä on seurauksena eriasteisia ihomuutoksia: karvattomuutta, hilseilevää ihottumaa tai märkivää ihottumaa.

Sikaripunkit siirtyvät emästä pentuun ensimmäisten 2-3 elinpäivän aikana pennun imiessä emäänsä. Mutta miksi ja missä tapauksissa punkit alkavat lisääntyä niin runsaasti, että tuloksena on sairaus? Tarkkaa tieteellistä syytä ei ole vielä olemassa. Syy saattaa olla perinnöllinen, geneettinen. Taustalla voi olla koiran puolustusjärjestelmän, immunologisen systeemin häiriötila. Epäilykset siitä, että punkkien lisääntyminen käynnistyy perinnöllisistä syistä, johtuvat siitä, että tietyillä roduilla tai sukuhaaroilla esiintyy sairautta muita enemmän. Muina altistavina tekijöinä on esitetty myös mm. aliravitsemusta, suolistoloisia ja stressiä sekä kiimaa. Demodikoosia ei pidetä tarttuvana tautina. Koeolosuhteissa sairautta ei ole yrityksistä huolimatta pystytty tartuttamaan terveeseen eläimeen.

Punkkeja on kokeissa ruiskutettu eri puolille terveen eläimen ihoa, onteloihin ja niitä on syötetty. Myös altistamalla terve koira läheiseen kosketukseen sairaan eläimen kanssa on tautia yritetty tartuttaa, mutta ilman tulosta. Luontevin selitys saattaa olla se, että perinnöllisen alttiuden omaavilla eläimillä epäonnistuu normaali elimistön puolustusjärjestelmä eli immunologinen järjestelmä. Sen jälkeen punkit pääsevät lisääntymään iholla kontrolloimattomasti. Punkkien lisääntyminen aiheuttaa entisestään puolustusjärjestelmään kuuluvien T-solujen alitoimintaa eli supressiota. Sairauskierre on sitä myöten valmis.

Demodikoosia esiintyy koirilla kahtena erityyppisenä sairautena

1. Paikallinen demodikoosi
Pään ja kaulan sekä etujalkojen alueella on havaittavissa muutamia selvästi erottuvia karvattomia pyöreitä alueita. Alueet ovat verrattain pieniä ja niillä esiintyy eriasteista hilseilyä, punoitusta ja lisääntynyttä ihon pigmentoitumista. Paikallinen muoto esiintyy tavallisimmin muutaman kuukauden ikäisillä koirilla. Noin 90%:ssa tapauksista tauti paranee ilman hoitoa 3 - 8 viikossa. Näiden parantuneiden tapausten kohdalla ennuste on erinomainen. Tauti ei yleensä uusiudu ja rajoitukset myöhemmässä elämässä ovat tarpeettomia.
2. Yleinen dernodikoosi
Yleinen taudin muoto on tavallisin 1,5 vuotta nuoremmissa puhdasrotuisissa koirissa. Parantumatta jääneissä 10%:ssa paikallismuotoista tautia kärsineissä koirissa tauti jatkaa kehittymistä yleiseen muotoon. Kehittymisvauhti voi olla nopea tai hidas. Sairauden kuvaan kuuluu laajoja ihomuutoksia. Iho on läiskittäin tai yhtenäisinä alueilta karvaton, se punottaa, on turvonnut ja hilseilee voimakkaasti, on paksuuntunut ja märkivä. Muut syvät ihotulehdukset, furunkuloosi, kuuluu kuvaan. Iho-oireiden lisäksi voi esiintyä yleisoireita, kuten kuumeilua, väsymystä ja ruokahaluttomuutta.

Monen vuoden aikana tautiin ei ollut mitään lääkitystä ja siltä ajalta ovat peräisin tiedot, joiden mukaan noin puolet tautiin sairastuneista alle vuoden ikäisistä koirista voi parantua ilman hoitoa, spontaanisti. Pääsääntöisesti demodikoosin yleinen muoto on nuorten koirien sairaus. Joskus se puhkeaa äkkiä myös vanhemmilla koirilla. Varsin usein näissä tapauksissa taustalla on joku vaikea sairaus, esimerkiksi kasvain, joka aiheuttaa puolustusjärjestelmän heikentymistä eli immunosupressiota. Pitkällinen kortisonin käyttö voi myös laukaista taudin. Sairaus todetaan ihosta otetun raapenäytteen tai joskus ihosta otettavan koepalan eli ihobiopsian avulla. Hoito

Vuosikausia tautiin ei ollut mitään lääkitystä; kun samaan aikaan osa koirista parani, niin ammattikirjallisuudessa esiintyi useita vääriä "onnistuneita" hoitomuotoja. Spontaanisti, omia aikojaan parantuneet tapaukset kirjattiin erilaisten yritettyjen hoitomuotojen voitoksi. Vieläkään ei ole varmaa, 100%:sta hoitoa.

Tuoreen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan nykyisin käytössä oleva ulkoisesti käytetty hoitoaine AMITRAZ paransi lopullisesti noin puolet tautia pitkään sairastaneista. Loput tutkituista koirista joutuvat ajoittaiseen AMITRAZ-hoitoon loppuelämäkseen sairauden kurissapitämiseksi.

Tutkimuksessa lopullinen parantuminen on määritelty niin, että koira on puoli vuotta oireeton. Paikallinen demodikoosi kannattaa jättää ilman hoitoa, ja vasta sitten, jos sairaus osoittaa leviämisen merkkejä ja muuttuu yleiseksi muodoksi, aloitetaan hoito. Tämä koskee siis noin joka kymmenettä paikallismuotoiseen tautiin sairastunutta koiraa. Kovin varhaista hoidon aloittamista on syytä välttää senkin takia, että tehoavia aineita on vähän ja sikaripunkit voivat kehittää vastustuskykyään, resistenssiä, hoitoainetta vastaan.

Tärkein hoidon muoto on edelleenkin ennaltaehkäisy. Tämä tarkoittaa sitä, että jos yleinen taudin muoto on puhjennut, sairastuneet nartut steriloidaan ja urokset kastroidaan ja pidetään poissa astutustoiminnasta. Sterilointi voi ennaltaehkäistä silläkin tavalla, että näin vältetään kiima-ajan aiheuttama stressi sekä nartulle että urokselle. Ne voivat pahentaa demodikoosia tai laukaista sairauden uudelleen. Tärkeätä ennaltaehkäisyssä on se, että taudille alustavia perinnöllisiä ominaisuuksia ei periytetä edelleen. Tämä ei koske siis paikallisrnuodosta parantuneita koiria. Sikaripunkin aiheuttama demodikoosi on edelleen runsaasti kärsimystä tuottava sairaus.

Kaikkine paikallishoitoineen ja tukihoitoineen tauti vaatii paljon sekä eläimeltä että hoitajalla. AMITRAZ-hoito on paikallishoitoa, jota käytetään 1-2 viikon välein. Koko koira käsitellään aineella, joka jätetään ihoon. Hoidon tavallisin sivuvaikutus on eläimen uneliaisuus, joka häviää noin vuorokaudessa.

Tietolähde: Senne lehdet, ja muut alan julkaisut Pieneläinsairauksien erikoislääkäri Leena Saijonmaa-Koulumies (-89)

Paluu