Terveys

Paluu

Kannuskynsi

Kissillä oli vasemmassa takatassussa kannuskynsi, vaikka sellainen ei ole cotoneilla toivottavaa. Kysyin siitä eläinlääkäriltä, kun oltiin ensimmäisiä rokotuksia ottamassa. Lääkäri sanoi, että se kannattaa kyllä leikauttaa pois, mutta vasta siinä vuoden iän tuntumassa, kun muuten se kannus voi kasvaa takaisin. Tällöin yleensä epämuodostuneena, jolloin kiinnijäämis- ja tulehdusvaara on suurempi kuin syntymästä asti olleella kannuksella.

Kannuskynsi leikattiin steriloinnin yhteydessä pois ja haava suljettiin polttamalla, koska kynsi oli ollut vaarallisen lähellä suurta verisuonta. Lääkäri oli tyytyväinen, että se ehdittiin leikkaamaan ennenkuin se olisi jäänyt johonkin kiinni, jolloin olisi ollut takuuvarma suuri verenhukka tiedossa. Onneksi näin. Nyt ei ole sitäkään vaaraa enää olemassa.

Napatyrä

Pentutarkastuksessa 26.7.06 eläinlääkäri löysi Kissiltä pienen napatyrän, jota ei kyllä luovutuspäivänä (4.8.06) kasvattajan kanssa etsiessämme enää lainkaan löy-detty, vaikka kovasti yritettiin. Jos asiasta tulee jotain ongelmaa myöhemmin ja päädytään leikkausratkaisuun, kasvattaja kustantaa. Toivotaan, ettei mitään on-gelmia ilmene. Muilla pennuilla ei ym-märtääkseni ollut napatyrää. Ensimmäisen rokotuksen lääkärintarkastuksessa 4.9. ei myöskään löytynyt merkkiäkään napa-tyrästä enää.

Metsästelin kuitenkin asiasta tietoa, jotta mahdollisuudet ja vaihtoehdot olisivat etu-käteen tiedossa.

Mikä on napatyrä?
Napatyrä johtuu navan seudun vatsan seinämän puutteellisesta sulkeutumisesta. Napatyrä huomataan tavallisesti pehmeänä "pattina" navan paikalla. Useimmiten napatyrä sisältää vain kuroutunutta rasvapitoista vatsakalvoa. Napatyrä voi olla myös suurempi ja siinä voi olla suolen osia. Käsitykset napatyrän periytymismallista vaihtelevat, mutta periytyvyys on myös osoitettu. Kaikki napatyrät eivät kuitenkaan ole perinnöllisiä. Aukon sulkeutumisen estyminen voi aiheutua esim. epätavallisesta venytyksestä, vaikka siten, että emo liian hanakasti kiskoo napanuorasta jälkeisiä syödessään tai siitä, jos emo synnyttää seisaaltaan. Napanuoran katkaisu liian lyhyeksi tiedetään voivan aiheuttaa tyrän muodostumisen. Oletettavasti myös napainfektio (emä nuolee pentujen vatsoja liikaa) voi hidastaa napa-aukon sulkeutumista. Jos siis jostain syystä napa-aukon sulkeutuminen epäonnistuu tai estyy, jää vatsaontelon seinämään reikä, mitä kutsutaan napatyräksi.

Useimmiten napatyrä on todettavissa jo luovutusiässä, mutta leikkaustarve kannattaa harkita lopullisesti vasta, kun pentu on hieman kasvanut. Leikattu tyrä ei vaikuta koiran elämään.

Vaaraton ja vaarallinen tyrä
Syntymän jälkeisinä päivinä voi onnistua painamaan aukkoon tunkeutuneen kudoksen takaisin ja näin estää tyrän syntymisen, vakavammissa tapauksissa navan paineleminen sen sijaan saattaa olla haitallista. Napatyrä saattaa olla kiinni kasvanut, mikä tarkoittaa sitä, että heti syntymän jälkeen napa-aukosta on valahtanut pieni määrä rasvakudosta ulos ja aukko on sen jälkeen sulkeutunut normaalisti. Navan kohdalle on jäänyt pieni rasvakudoksen aiheuttama pullistuma. Tällainen sulkeutunut tyrä on kaikkien yleisin ja on täysin vaaraton "kauneusvirhe".

Tyrän koko vaihtelee, mutta yleisimmin se on noin peukalonpään kokoinen pehmeä pullistuma. Tämän kokoinen napatyrä ei haittaa pentua, eikä se yleensä kasva pennun kasvaessa. Siten sitä ei myöskään tarvitse leikata, sillä pientä tyrää ei leikata vain kosmeettisista syistä. Tyrän leikkaamiselle tulee olla kliiniset, vakavat syyt.

Jos napatyrän aukko on niin suuri, että suoli mahtuu aukosta läpi, on tyrä aina korjattava leikkauksella. Suoli voi pakkautua tyräaukkoon niin tiukasti, että verenkierto salpautuu ja suolen osa menee kuolioon; tämä on hengenvaarallinen tila, ja vaatii pikaista kirurgista hoitoa. Oireina on erittäin voimakas akuutti kipu vatsassa, etenkin navan kohdalla. Jos vastasyntyneellä pennulla on epätavallisen suurelta tuntuva pullistuma navan seudulla, kannattaa pyytää eläinlääkäriä tarkastamaan pentu. Useimmat napatyrän aiheuttamat ongelmat syntyvät vasta pikkupentuvaiheen jälkeen, kun koira alkaa liikkua aktiivisemmin ja kasvu on voimakkainta.

Toimenpiteet
Napatyrä korjataan pienellä leikkauksella, jossa aukko yksinkertaisesti ommellaan kiinni. Toimenpidettä saattaa vaikeuttaa aukon reunaan kiinni kasvaneet vatsaontelon kudokset jotka ensin täytyy irrottaa ja työntää takaisin oikeille paikoilleen. Leikkaus vaatii joko syvän rauhoituksen tai yleisanestesian; nukutusriskin vuoksi on usein odotettava pennun kasvamista ainakin 2 kuukauden ikäiseksi ennen leikkaustoimenpidettä. Vaarallisen suuri tyrä on kuitenkin leikattava mahdollisimman nopeasti.

Demodikoosi - sikaripunkki

Kissillä todettiin 28.6.2007 sikari-punkkitartunta. Lääkäriin mentiin lievän silmänympärysihon tuleh-duksen takia. Mikroskooppi-tutkimuksella kiistatta asia todet-tiin ja hoidoksi saatiin 3x ulko-loislääke niskan nahkaan laitettuna kahden viikon välein ja silmä-voidetta 3 x päivässä kymmenen päivän ajan ärtyneelle silmän-ympärysiholle. Seuraavaksi lisä-tietoa tartunnasta:

Sikaripunkkien levinneisyydestä ja erilaisista oireiden hoidoista ja syistä sairaiden puhkeamiseen on tällä hetkellä useampia tutki-muksia menossa. Mitään selkeästi yhtä ratkaisua ei ole vielä asialle tullut. Yksi koulukunta on sitä mieltä, että sikaripunkkeja on jokaisella koiralla ja vain osalle se ryöpsähtää holtittomaksi syystä, mitä ei vielä tiedetä. Toinen koulukunta taas on sitä mieltä, että on terveitä koiria, joilla punkkikantaa ei ole lainkaan, eikä ole saatu tarttumaankaan (aikuisille koirille). Myös hoitojen suhteen on kahta mielipidettä. Toinen ei hoida punkkioireita lainkaan, koska uskoo, ettei siihen pystytä, ja toinen taas pyrkii vähentämään kantaa mahdollisimman pian, ettei koskaan kanta isoksi pääsisikään.

Tässä alla ensisijainen ja yleisin uskomus tällä hetkellä, mutta täällä myös kirjoitusta hiukan toisenlaisesta käytännöstä.

Sikaripunkki on mikroskooppisen pieni ulkoloinen, joka elää koiran ihon karvatupessa.

Tartunta
Leviäminen tapahtuu vain emolta pennulle ensimmäisten elinpäivien aikana, tätä myöhemmin punkki ei enää tartu. Emo tartuttaa kaikki pentunsa. Koira, jolla on punkkeja, voi olla myös täysin oireeton.

Oireet: ihottuma, punoitus, hilseily, karvanlähtö, ihon tummuminen, tulehtuminen.

Sairautta on kolmea päätyyppiä: Paikallinen demodikoosi, joista noin 10%:lla tauti etenee ja leviää yleistyneeksi demodikoosiksi, jolloin ihottuma-alueet ovat laajoja ja voivat olla useammassa paikassa koiran kehoa. Tällöin koiralla on yleensä myös muita yleisoireita: väsymystä, kuumeilua, ruokahaluttomuutta, imusolmukkeiden suurentumista jne. Ja kolmas on Pododemodikoosi, jolloin sikaripunkki esiintyy paikallisesti tassuissa. Tassut turpoavat, punoittavat, tulehtuvat ja tulevat aroiksi.

Syytä siihen, miksi jotkut tartunnan saaneet kehittyvät yleistyneeseen tyyppiin, ei tiedetä. Altistavina tekijöinä pidetään sisäloisia, kiima-aikoja, hormonaalisia sairauksia, glukokortikoidilääkityksiä ja kemoterapiaa. Lisäksi jotkut koirarodut näyttävät olevan selvästi muita alttiimpia punkkitartunnalle. Sairaita yksilöitä ei pidä käyttää jalostukseen.

Vältettävät lääkkeet: kortisoni ja lääkkeet, jotka voivat alentaa koiran omaa vastustuskykyä, jota se tarvitsee taisteluun punkkeja vastaan.

Hoito:
Paikallinen demodikoosi voi parantua itsekseen, kun koiran oma puolustusjärjestelmä taistelee sikaripunkkikannan jälleen pienemmäksi. Kantaa on myös mahdollista pienentää niskanahkaan laitettavan reseptilääkkeen avulla ja ärsyyntynyttä ihoa voi tarvittaessa hoitaa silmävoiteella, missä EI ole kortisonia. Kantaa voi vähentää, mutta sitä tuskin saadaan kokonaan pois.
Yleistyneessä tyypissä ja pododemodikoosissa ei ole itsekseen parantunutta tapausta koskaan raportoitu ja vain hyvin harvoin koira paranee täysin oireettomaksi. Hoito on kuukausia kestävää ja vaatii useita käyntejä kontrolleissa 3-4 viikon välein. Voi myös käydä niin, että hoidolla oireet lievittyvät, mutta uusivat pian hoidon lopettamisen jälkeen.

Ennaltaehkäisy:
Koiran yleiskunnon ylläpitäminen, madotusten hoitaminen ja vitamiininsaannin varmistaminen. Kissin hoitotoimenpiteet:
Advocate-valeluliuos 4-10 kg koirille 3 x kahden viikon välein niskan iholle (=punkkilääkitys) + 10 pv silmätipat silmänympäryksen ihotulehduksen hoitoon sekä myöhemmin turkin alasajo (meni tosi huonoon kuntoon), jolloin pystyttiin tarkistamaan, että iho on turkin alla kunnossa ja Kissi pääsi turkinhoitostressistä kokonaan vähäksi aikaa. Kissi myös steriloitiin stressitilanteiden vähentämiseksi (hormonitoiminta; juoksut).

Advocate-ohje:
Käyttö koirille, joilla on tai joita uhkaavat seuraavat ulko- tai sisäloistartunnat: Kirppuinfektioiden (Ctenocephalides felis) hoito ja ehkäisy, korvapunkki- (Otodectes cynotis), syyhypunkki- (Sarcoptes scabiel var. canis) ja sikaripunkkitartunnan (Demodex canis) hoito, Dirofilaria immitis -loisen (L3- ja L4-toukat) aiheuttaman sydänmatotartunnan ennaltaehkäisy ja ruoansulatuskanavan sukkulamatotartuntojen hoito (Toxocara canis, Ancylostama caninum ja Uncinaria stenocephala matojen L4-toukat, epäkypsät ja kypsät aikuiset, Taxascaris leonina ja Trichuris vulpis matojen aikuiset madot). Valmistetta voidaan käyttää osana kirppujen aiheuttaman allergisen ihotulehduksen hoitoa (FAD, flea allergy dermatitis).
Annostus Sikaripunkkitartunnan hoidossa (Demodex canis) - kerta-annos annettuna 2-4 kertaa neljän viikon välein tehoaa Demodex canis -loiseen ja johtaa kliinisten oireiden selkeään lieventymiseen. Koska demodikoosi on monisyinen sairaus, suositellaan myös muiden taistalle olevien sairauksien hoitamista, mikäli se on mahdollista.
Antotapa - Vain ulkoiseen käyttöön. Annostele paikallisesti iholle keskelle koiran selkää lapojen alueelle. Koirat alle 25g: Erottele pystyasennossa olevan koiran selästä lapojen kohdalta turkki jakaukselle niin, että iho tulee näkyviin. Pyri laittamaan terveelle iholle. Aseta pipetin kärki iholle ja purista pipettiä voimakkaasti useita kertoja niin, että se tyhjenee suoraan koiran iholle. Koirat yli 25g: Annostus on helpointa koiran seistessä. Pipetin sisältö jaetaan tasan kolmeen tai neljään kohtaan iholle keskelle koiran selkää lapojen kohdalta hännän juureen asti. Erottele koiran turkki jakaukselle kustakin hoidettavasta kohdasta, kunnes iho näkyy. Pyri laittamaan terveelle iholle. Aseta pipetin kärki iholle ja purista pipettiä kevyesti niin, että siitä tulee sopiva osa-annos suoraan koiran iholle. Varo laittamasta yksittäiseen kohtaan liikaa valmistetta, niin että sitä valuisi eläimen kylkiin.
Haittavaikutukset - Valmiste voi aiheuttaa koirille ohimenevää kutinaa. Harvinaisena haittavaikutuksena voi esiintyä turkin rasvoittumista, ihon punoitusta ja oksentelua. Nämä oireet häviävät ilman erityistä hoitoa. Jos eläin nuolee antokohtaa hoidon jälkeen, saattaa esiintyä ohimeneviä hermosto-oireita, kuten horjumista, yleistynyttä vapinaa, silmäoireita (silmäterän laajeneminen, heikentyneet pupillarefleksit, nystagmus), epänormaalia hengitystä, kuolaamista ja oksentelua.
Erityisvaroitukset - On varottava, ettei annospipetin sisältö tai annettu lääke pääse hoidettavan eläimen tai sen kanssa kosketuksissa olevan eläimen silmiin tai suuhun. Hoidettuja eläimiä ei saa päästää nuolemaan toisiaan. Kuten muidenkin maksosyklisiä laktoneja sisältävien valmisteiden kanssa, on collieiden ja vanhan englanninpaimenkoiran ja niiden sukulaiskoirien kohdalla erityisen tarkasti huolehdittava valmisteen ohjeiden mukaisesta annostelusta. Eläimen voi päästää kerran tai kahdesti lyhytaikaisesti veteen tai kastaa vedellä kerran kuussa annettujen hoitojen väliaikana ilman, että valmisteen teho tästä heikkenisi. Usein toistuva pesuainepesu tai eläimen kastaminen hoidon jälkeen saattaa heikentää valmisteen tehoa. Hoidettuja koiria ei saa uittaa neljään päivään hoidosta.
Muut tiedot - Imidaklopridi tehoaa kirppuihin ja niiden toukka-asteisiin. Eläimen ympäristössä elävät kirpun toukat tuhoutuvat koskettuaan hoidettua eläintä. Usein toistuva saman loislääkkeen käyttö saattaa aiheuttaa loisten vastustuskykyä tämän lääkeryhmän valmisteita kohtaan.

Furunkoloosi

Kissillä tätä ei ole, mutta tästä kasvattaja varoitti, niin kirjoitan itselleni muistiin asioita, mitä olen tästä saanut selville:

Oikealta nimeltä furunkoloosi on varpaanvälin pyoderma, Interdigital pyoderma (IP), Pododermatitis

Interdigitaalisesta pyodermasta käytetään koiranomistajien keskuudessa tyypillisesti nimitystä furunkoloosi, siksi otsikoitu näin. Cotoneilla kasvaa anturoiden välissä karvaa, joka edesauttaa vierasesineiden ja bakteereiden jäämistä varpaiden väliin. Tämä on myös yksi riskitekijä furunkoloosiin. Ennaltaehkäisynä kannattaa karvat varpaiden väleistä leikata säännöllisesti niin lyhyiksi kuin mahdollista sekä hoitaa välit pesemällä. Kissillä ei vaivaa ole ollut, mutta kasvattaja varta vasten tästä taipumuksesta varoitti.

Varpaanvälin pyoderma esiintyy siis nimensä mukaisesti varpaiden ja anturoiden väleissä, ja on yksi selluliitin muodoista (tila, jossa tulehdusnesteet siirtyvät ennemminkin kudoksiin kuin, että ne purkautuisivat ihon pinnalle). Aktiivisessa tulehdusvaiheessa esiintyy suuria vuotavia paiseita yhdessä tai useammassa varpaanvälissä.

Koska IP saattaa olla luonteeltaan krooninen, taustalla olevat syyt olisi syytä selvittää. IP-tapaukset vaativat yleensä ihon raapenäytteen oton, bakteeriviljelmän ja yliherkkyys testin. Useimmiten tulehduksenaiheuttaja on stafylokokki bakteeri, sisäänpäin kasvanut karva tai tukkeutunut talirauhanen. Toisinaan tulehdukseen liittyy joko yksin tai yhdessä stafylokokin kanssa Malassezia hiivan aiheuttama tulehdus.

Tulehdus on useimmiten toissijainen oire taustalla olevaan sairauteen, joita voi olla: atopia, kosketusallergia tai sikaripunkki. Toisinaan tulehdus voi olla myös seurausta vammasta tai kudokseen tunkeutuneesta vierasesineestä.

Jos syytä jatkuvaan pyodermaan ei pystytä selvittämän, voidaan epäillä taustalla olevan geneettinen taipumus. Tällöin IP:n hoito vaatii yleensä koko elämän ajan toistuvia antibioottikuureja. Tyypillisin IP:n hoito on pitkä antibioottikuuri. Lievemmissä tapauksissa voidaan yrittää myös kotihoitoa ilman antibioottikuuria.

Tässä yksi esimerkki hoidosta:
1. Puhdista tulehdusalue huolellisesti
2. kylvetä tassu lämpimässä vedessä, johon on laitettu Mäntysuopaa
3. Kylvetä tassua kymmenisen minuuttia
4. Kuivaa tassu huolellisesti
5. Laita tulehdusalueelle Panalog voidetta
6. Toista hoito päivittäin, kunnes tulehdus on parantunut ja ollut poissa jo kolmen päivän ajan.

Anaalirauhasongelmat

Tosi nopeasti Kissille tupsahti paise peppuun tammikuussa 2009. Lauantai-illan lenkin jälkeen tuli turkki pepunkin osalta harjattua normaalisti, eikä ollut mitään ongelmaa, oireista puhumattakaan. Ei huomattavia muhkuroita, ei hajuja, ei pepun maatavetoja, ei mitään erikoista. Kun sitten aamulla sunnuntaina herättiin, oli Kissi yön aikana lutkuttanut pepun ympärystänsä aivan kaljuksi ja noin viisi-kuusi senttiä peräaukon alapuolella viistosti oikealla, ja siitä alaspäin oli iso kova pahkura, joka oli selvästi kipeä ja kosketusarka.

Kissi kuitenkin liikkui normaalisti, söi, joi, teki hätänsä ja heilutteli häntäänsä, riekkuikin. Ensimmäisenä tuli anaalirauhaset mieleen, että jos ovat tulehtuneet, mutta mitään pahkuroita peräaukon tuntumassa ei tuntunut, eikä sormilla painettaessakaan mitään eritettä tullut. Peräaukon ympärystä ei tuntunut olevan arka lainkaan, mutta alaosan isompi pahkura sitten sitäkin herkempi.

Laitoin Kissille tötterön päähän, ettei nuolisi itseään enempää, koska selvästi se takapää kuitenkin haittasi. Oli sunnuntaipäivä ja minulla sovittu matka. Onneksi isäntä oli kotona ja pystyi valvomaan, minkälaiseksi tilanne kenties muuttuu. Pyysin ottamaan vain heti yhteyksiä, niin varataan päivystyksestä aika, jos on sille tarvetta.

Tilanne ei muuttunut päivän aikana mihinkään suuntaan. Lenkkeily sujui normaalisti, uloste oli normaalia, mitä se on tässä ollut pitkään muutenkin, eli onneksi siihen toimintoon ei vaiva ole vaikuttanut.

Maanantaiaamulla heti lääkärikeskuksen avautumisen jälkeen, varasin ajan tarkistukseen, jossa sitten käytiin. Tulos anaalirauhaspaise ilman anaalirauhastulehdusta.

Lääkärillä oli kova kiire, niin jäi keskustelut vaivasta melko hätäiselle, mutta ehdin kysyä, että olisinko voinut itse jotenkin vaikuttaa, ettei paisetta olisi syntynyt. Ajattelin lähinnä ruokavaliota tai anaalirauhasten itsetyhjennystä, jota en ole Kissille tehnyt, kun ei niissä ole ollut mitään vaivaa. Lääkäri sanoi, etten olisi pystynyt mitään tekemään, koska anaalirauhaset ovat ihan kunnossa. Tämä paise on tosin yhteydessä anaalirauhasiin, mutta epäili, että tulehdus on peräisin joko koiran omasta ulosteesta, josta olisi mennyt bakteeria onteloon, mistä paise muodostui, tai sitten Kissi on saanut jonkin nirhauman/haavan pepun ihoon, josta bakteeri on päässyt onteloon. Heitti jotain immunologisesta sairaudesta, että kun Kissillä on sikaripunkki, mikä myös heikentää tietyllä tavalla koiran omaa vastustuskykyä, niin on herkempi jotenkin ottamaan vastaan kaikenlaisia pöpöjä. Tätä en aivan ymmärtänyt, ja siksi halusinkin lisätietoa etsiä netistä.

Lisäksi kysyin, että uusiutuuko vaiva helposti ja lääkäri meinasi, että usein näin käy, mutta jos tulee uusi paise, täytyy vain nappasta sitten rauhaset, myös anaalirauhaset (mitä muita koiran peräpäässä on?), pois. Koira ei niitä tarvitse ja koska Kissi on nukutettu ilman komplikaatioita sterilaatiota varten noin vuosi sitten, niin se suurin riski, eli nukutus, on käytännössä Kissin kohdalla olematon.

Kissi rauhoitettiin, paise huuhdeltiin ja hoito-ohjeiksi tuli antibioottikuuri kymmeneksi päiväksi ja pepun suihkuttelu aamuin illoin, kunnes paiseen huuhteluaukko on umpeutunut.

Netistä löytyi tietoa mm.:
- Clinivet.fi
- Eläinlääkäri Kirsi Kentala
- Tiibetinspanielit.fi

Lyhennettynä havainnointeja:
- Jo anaalirauhasten paikka koirilla näköjään vaihtelee. Jossain kuvataan rauhaset kellotaulun mukaan neljän ja kahdeksan tienoille, jossain viiden ja seitsemän kohdalle, joillakin kello kolmen ja yhdeksän kohdalle ja jossain jopa peräaukon yläpuolelle kymmenen ja kahden kohdalle. En tiedä miten on, että voiko rotukohtaisesti rauhanen olla näin monessa eri paikassa? Kissin anaalirauhaset eivät ole koskaan olleet tulehtuneet, enkä ole koskaan tuntenut minkäänlaisia pahkuroita peräaukon läheisyydessä, eli en edes käytännössä tiedä, missäkohtaa ne Kissillä ovat.
- Anaalirauhaspaiseen kuvataan monesti olevan anaalirauhasen päällä tuntuva patti, joka on tullut seurauksena pitkittyneestä anaalirauhastulehduksesta. Kissin kohdalla tämä ei ainakaan ollut näin. Anaalirauhaset eivät olleeet tulehtuneet lainkaan ja pahkurakin oli selvästi peräaukosta erillään, melkein enemmän "istumalöllön" päällä kuin peräaukon vieressä.
- Joillakin roduilla, olisikohan ollut saksanpaimenkoirilla ainakin, löytyi useampia artikkeleita ja keskusteluita paiseongelmista, jotka johtuvat koirien immunologisista virheistä. Johonkin tähän suuntaan lääkäri Kissinkin kohdalla viittasi, mutta varsinainen asia jäi kyllä roikkumaan ilmaan.

- Toistuviin ongelmiin ehdotettiin aina rauhasten poistoa.

Paluu