|
KISSIN TURKINHOITO
Paluu
Yleisesti cottonien turkinhoidosta on kirjoitettu omalla sivullaan täällä.
Pentuaika
Viiden kuukauden ikään asti Kissin turkki pysyi pehmeänä ja takuttomana. Harjailtiin usein ja muutama "mukapesu" ilman aineita tehtiin ja föönattiin kuivaksi, jotta Kissi tottuisi toimenpiteisiin. Ensimmäinen föönauskokemus tuntui kaikkein pelottavimmalta, mutta Kissi on aina antanut kuitenkin toimenpiteet tehdä hyvin.
Samalla aina leikattiin kynnet ja käsiteltiin tassuja kuin sieltä olisi välikarvoja saksittu pois, vaikkei vielä ollut mitään saksittavaakaan.
Takkuikä
 Viiden kuukauden iästä lähtien alkoi selvästi takkuja tulemaan, ensin yksittäisiä korvan taakse ja kyynärtaipeisiin, sitten lisäksi hännän tyveen ja lapoihin. Sittemmin vielä takkuja voi olla ihan missä vaan. Pahimmillaan takkuja tuli samalla, kun takkuja selvitteli... ja koiraa vähän rapsutellessa muotoutui myös takkuja lisää. Vaikein aika Kissillä kesti 7kk ikäisestä noin 10kk ikään asti. Tosi lyhyt aika siis, kun tämä voi oikeasti kestää vuodenkin.
Takkuiässä selvittelin takkuja takunpoistoaineen ja laimennetun hoitoaineliuoksen kanssa monta kertaa päivässä. Periaatteenani se, ettei pienistä takuista koskaan edes ehtisi isoa tulla. Huovutettuja takkukohtia silti pääsi tulemaan, varsinkin taivekohtiin etu- ja takatassujen taakse ja niskaan. Ne siis tulivat ihan muutamassa tunnissa jo.
Takkutyypit:
Alkavat takut pystyy hyvin selvittämään sorminkin, kun ne ensin avaa ja sitten lykkää sormen sinne väliin ja nostaa turkin myötäisesti poispäin takusta.
Pienet takut saa parhaiten auki, kun ensin laittaa takkuun takunpoistoainetta ja sitten kampaa pyöriväpiikkisellä kammalla. Se liukuu parhaiten turkin läpi, eikä jämähdä heti kiinni.
Liuskoittuneet ja huopaantuneet takut avautuvat parhaiten kuivana, käyttäen piikkiä apuna. Itsellä käytössä vanha sukkapuikko. Käytössä oltava varovainen, ettei sohi kummallakaan päällä koiraa paikkoihin, mihin ei kuulu. Piikin saa huopaantuneenkin takun läpi helposti ja kun aloittaa takun reunasta edeten, vaikeimmankaan takun avaamiseen ei mene kovin kauaa aikaa.
Takut tulee Kissiltä selvittää ennen pesua, koska muutoin pesun jälkeen urakka on aivan hurja ja todella tuskastuttava Kissinkin mielestä. Takkuikäisenä jo pesu itsessään teki takkuja, samoin kuivauskäsittely. Kissin pesin pahimpana takkuaikana noin viikon-kahden välein, jolla sain turkin pysymään puhtaana. Jokainen pesu lisäsi takkuuntumista pariksi päiväksi, mutta tasoittui sitten. Tassujen värjäytymiin käytin (ja käytän edelleen) Marseille-saippuaa, joka puhdistaa tosi hyvin pinttyneempääkin likaa. Toisaalta vähän karheuttaa turkkia, joten hoitoainekäsittely on tärkeä muistaa!
Aikuisikä
 Siinä kymmenen kuukauden tienoilta on Kissin turkinhoito helpottunut jo huomattavasti. Täyspesuja noin kolmen-neljän viikon välein tai tarvittaessa. Tassut ja vatsanalustan pesen sitten useammin, käytännössä vähintään pari kertaa viikossa, koska likaantuvat helpommin. Takkuja ei tullut enää niin paljon, voi pitää montakin päivää välissä, että yhtään alkavaa takkua löytyi.
Turkin ollessa jo helpompana, tulikin tenkkapoo, kun Kissi alkoi itse nirhiä itseään kissojen raapimispuuhun ja rikotti siinä hommassa otsaturkkinsa ja kylkensä. Kun silmä tulehtui, käytiin lääkärissä ja diagnoosina oli sikaripunkki, joka tuhoaa turkkia karvatuppeesta, eli sisältäpäin. Turkki muuttui kuivemmaksi ja karkeammaksi, hajosi silittäessä pinnalta ja takuttui pelkästä tuulesta. Käytiin ravintoterapeutin juttusilla ja hän suositteli nappularuokaa, jossa on Omega3-rasvahappoa käytettynä vielä öljylisällä (vuorotellen pellavaöljyä, kuivapuristettua rypsiä, lohiöljyä) sekä täydennettynä tuoreruoalla iltapäiväruokinnassa parin päivän välein. Lisäksi olen panostanut kunnon hoitoaineisiin, varsinkin öljyihin, joita ei tarvitse pestä turkista pois - jää suojaamaan turkkia mm. loskakeleillä talvella ja auringolta kesäisin. Eläinlääkäri painotti, että liikaa shampoopesua tulisi välttää, jottei ihon pinnalla oleva suojaava rasvakerros häviä. Lääkityksen jälkeen turkki ei vieläkään tullut kuntoon, joten lääkärin suosituksesta leikkasin turkin ihan lyhyeksi syksyllä ja varattiin sterilointiaika ennen joulua 2007. Hormoonitoiminta tasaantuu noin kolmessa kuukaudessa, jolloin ehkä voi joutua kerran vielä leikkaamaan turkin alas, mutta nyt (maaliskuussa 2008) näyttää siltä, että ehkä selvitäänkin ilman. Turkin laatu on selvästi alkanut taas paranemaan, vaikka märät loskakelit eivät ole olleet lainkaan avuksi asiassa.
Takkuja tulee lisää päivittäin. Edelleen pyrin takut selvittämään jo mahdollisimman alkuvaiheessa hoitoaineen tai takunpoistoaineen kera (suojaa turkkia rikkoontumiselta), on nopeampi tehdä ja turkki pysyy parempana. Kostealla kelillä ulkoilun jälkeen harjataan usein, kunnes turkki on kuiva, niin ei ehdi muodostua takkuja tällöinkään. Ja yhä Kissin laitan pesuun takuttomana, niin ei pesussakaan tule liikoja tolloja.
Pesen Kissin niin, että ensin kastelen turkin läpikotaisin suihkulla, nostellen turkkia. Nostan Kissin pesupuljuun, missä on pesuainetta laimennettuna jo sopivaan suhteeseen. Kauhon pesuvettä ympäriinsä Kissin päälle ja katson, että pesuaine pääsee joka paikkaan (vältellen suuta, silmiä ja korvia, tietenkin). Käyn myös läpi tassujen välit tarkkaan. Kun Kissi seisoo pesuaineessa, sen yleensä kaikkein likaisimmat paikat - tassut ja vatsanalunen - ovat koko ajan pesuaineessa ja puhdistuvat myös paremmin. Kissin ollessa pesuaineessa myös käytän Marseillesaippuaa tarvittaessa tassuihin, niin sekin peseytyy ja tasaantuu muuhun pesuaineeseen vielä ennen hoitoainetta. Varsinaisen pesun jälkeen, nostan Kissin taas pois pesupuljusta ja kaadan Kissin yli puljussa olleen pesuaineseoksen (paitsi jos se on hurjan likainen, kun uimareissun jälkeen esim.) ja tämän jälkeen suihkutan Kissiä hyvin ja pitkään, kunnes vaahtoa ei enää yhtään muodostu. Pesun jälkeen laitan Kissin laimennetun hoitoaineliuoksen valmiiksi vatiin ja kauhon sen Kissin turkkiin nostelemalla märkää turkkia niin, että sitä menisi varmasti joka paikkaan. Lisäksi laitan pahimpiin takkukohtiin, niskaan, kyynärtaipeeseen ja hännäntyven ympärille laimentamatonta hoitoainetta. Annan hoitoaineen vaikuttaa 10-15 minuuttia ja sillä aikaa voin kammata pyöriväpiikkisellä kammalla mm. hännäntyven pääliosaa suoraksi ja samalla varmistaa, että hoitoainetta taatusti menee siinä myös turkin sisempiin osiin - tämä paikka on Kissillä kaikkein tuuhein ja myös karkein turkkiosa. Suihkutan hoitoaineesta pois (näyttelyä ennen tarkemmin) suurimman osan pikaisesti ja jätän loput turkkiin.
Pesun jälkeen kuivaan Kissin pyyhkeellä - tai useammalla - karvaa pörröttämättä. Yleensä pidän Kissiä pyyhkeen sisällä sylissä hiukan aikaa ja kun pyyhe on märkä, vaihdan sen toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin, jos on oikein märkänä. Kun pyyhe ei enää tule märäksi, vaan pysyy hiukan kosteana, kuivaan föönillä Kissin, alkaen joko niskasta tai häntäpäästä ja siitä edeten vastakarvaan harjaten samalla, jotta saan kaikki irtokarvat turkista pois. Oikein kosteana käytän kuumaa ilmaa ja sitten hiukan jo kuivanneena kylmää, jottei fööni polta karvaa. Föönaus nopeuttaa selvästi kuivumista ja samalla saan karvan suoristettua. Kiharainen karva menee helpommin takkuun. Turkkiin voin vielä kuivatusvaiheessa suihkuttaa laimennettua hoitoainetta, joka vahvistaa turkkia, suojaa sitä likaantumiselta ja tekee sen myös liukkaammaksi, mikä suojaa takkuuntumiselta. Viimeistelynä vielä föönauksen jälkeen kampaan turkin tiheällä kammalla. Tämä voi viedä aikaa, mutta tällä saadaan kiinni myös alkavat takut iholla ja näiden selvittely pitää turkin pitempään takuttomana.
Välipesuja teen Kissille tarvittaessa mm. tassuihin, vatsaan, pepun alueelle ja leuan alle. Föönikuivausta käytän vain, jos olen turkin pessyt, en siis aina pese lenkin jälkeen tassuja kurakelilläkään, enkä kuivaa kasteesta tai sateesta märkää turkkia föönillä, vaan harjailen ahkerasti, kunnes turkki on kuiva - hiekka turkista yleensä kuivuessaan tippuu pois. Näin on turkki pysynyt takuttomampana.
Paluu
|
