|
Koiran hankinta
Paluu
Mieti tarkkaan
Koiran hankinta ei saa koskaan olla mikään yhtäkkinen päähänpisto. Jokaisen koiraa haluavan pitää myös tajuta, että
koira on elävä olento, joka vaatii isäntäperheeltään läsnäoloa, huolenpitoa ja vastuuta. Koira ei ole koriste vaan
perheenjäsen, joka ei oikeastaan koskaan kasva aikuiseksi. Koira ei ole koriste! Se vaatii säännöllisiä lenkkeilyjä
(vähintään kolme kertaa päivässä), runsasta yhdessäoloa ja touhuiluja, lääkärikäyntejä, ruoka- ja vesihuoltoa ehkä
jotain tiettyjä hoitotoimenpiteitä lisäksi, kuten turkinhoitoa, silmän puhdistuksia jne. Koirasta täytyy myös
huolehtia niin arkena kuin loma-aikoinakin. Kiitokseksi kaikesta tästä huolenpidosta ja aiheuttamastaan vaivastakin
koira on uskollinen ja kiitollinen seuralainen, jonka kanssa tulee vastaan monenlaisia ilonhetkiä.
Kulut koirasta
 Koiran hankkijan täytyy myös miettiä, onko hän valmis seuraavat 10-15 vuotta, ehkä vielä pitempäänkin, huolehtimaan
lemmikistä täysipainoisesti. Niin, että sekä koira että koiran omistaja molemmat ovat tyytyväisiä. Ja kuten sanottu,
koiran ostohinta ei ole ainut kuluerä, mitä koiran hankkimisesta aiheutuu. Koira tulee rokotuttaa säännöllisesti,
käytännössä ensimmäisen vuoden jälkeen kolmen vuoden välein. Ensimmäinen rokotus annetaan 12 viikon ikäisenä ja siihen täydennysrokotus 16-20 viikon ikäisenä) sekä madotuttaa ainakin kaksi kertaa vuodessa (tarvittaessa useamminkin), lisäksi tarpeen mukaan lääkitä kennelyskää, rabiesta tms. vastaan. Koiran tarvikkeet (juoma- ja ruoka-astiat, pannat ja remmit, kynsisakset, harjat/kammat, lelut ja tietysti ravinto) tuovat rahanmenoa. Perusvälineitä nyt ei tarvitse kovin usein ostella uusia (ehkä leluja kyllä), mutta ruokaa koira luonnollisesti tarvitsee läpi elämänsä.
Koira voi myös sairastella ja joutua käymään eläinlääkärissä, toisinaan joutua lääkitykselle tai erityisruokavaliolle,
mitkä tietysti maksavat. Tätähän kukaan ei omalle lemmikilleen toivo, mutta mahdollista yhtä kaikki. Eivätkä nuo
matkat eläinlääkärillekään ilmaisia ole.
Koira voi myös - varsinkin pentuaikana - tehdä ihmissilmin katsottuna pahojaan: pureskella sohvan/tuolinjalkoja, repiä mattoja, toisinaan "syödä" seiniäkin. Toki täytyy aina selvittää, mistä tämä toiminta johtuu, mutta silti, tekemätöntä ei enää tekemättömäksi saa.
Näyttely-/harrastekoiran kuluiksi tulee lisäksi tunnistusmerkintä ja rekisteröinti (rotukoiralla rekisteröinti kuuluu hintaan, mutta tunnistusmerkintä ei aina). Näyttelyt maksavat, matkat sinne, mahdolliset näyttelyhäkit ja -varusteet myös. Muut harrastukset melkein vaativat johonkin yhdistykseen liittymistä ja osallistumista erilaisiin koulutuksiin, ennenkuin aloitetaan varsinainen kilpaileminen. Nämä kaikki maksavat, mutta toisaalta: mikäs harrastus ei maksaisi?
Jollei koiralle ole valmiiksi jo luottohoitopaikkaa (ystävän, sukulaisen luona), pitää myös varautua maksamaan
koirahoitolalle sellaisten matkojen ajasta, minne koiraa ei voi ottaa mukaan - tai unohtaa matkustelut kokonaan.
Koira ei pärjää päivääkään yksin hoitoa!
Valintaperusteet
Harrastukset/toiminta
Tulevan koiranomistajan on myös harmeja välttääkseen hyvä miettiä ennen hankintaa, minkä tyyppinen koira olisi oikea juuri tähän tiettyyn perheeseen. Haluaako omistaja hyvän seurakoiran vai mahdollisesti kaverin metsälle, ehkä tarve olisi vahtikoiralle tai palveluskoiraharrastuksiin. Koirien kanssa on monia harrastusmahdollisuuksia ja on tiettyjä rotuja, mitkä selkeästi ovat suuntautuneet tiettyyn suuntaan enemmän kuin toiset. Sekarotuistenkin kanssa voi harrastaa, mutta monet viralliset kilpailut/näyttelyt on tällöin tiputettava mahdollisuuksien joukosta.
Asuinympäristö
Myöskin täytyy miettiä vaikuttaako asuinolot koiran rotuun. Iso ja vilkaskin koira pärjää hyvin kerrostaloasunnossa, kun sille keksii tarpeeksi muita päivittäisiä virikkeitä asunnon ulkopuolella. Oikein energistä koiraa ei suosita pidettävän yksin ilman aktiviteetteja pitkiä aikoja, tällöin energia helposti purkautuu häiriökäyttäytymisenä. Huonekalujen järsimisellä, käytävän ääniin haukkumisella, jopa ulvonnalla. Koira on laumaeläin, eikä siedä pitkiä yksinolon hetkiä.
Uros vai narttu
Hankintatilanteessa tulee väistämättä myös eteen kysymys, halutaanko uros vai narttu. Molemmissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Urokset voivat olla vahvempiluonteisia, hankalampia kouluttaa, uros myös voi olla kiimassa useammin, jos naapurustossa on juoksuaikaisia narttuja, mikä haittaa koiran keskittymiskykyä. Urokset helpommin myös merkkailevat sisälle. Nartut yleensä ovat pehmeämpiä, helpommin käsiteltäviä, mutta juoksun aikana verivuoto aiheuttaa ylimääräistä siivoustarvetta taloudessa. Ja kiimassa olevan nartun kanssa voi myös harrastelu kärsiä. Tosin jokainen koira on oman luonteisensa, vaikka olisivat samaa rotuakin. Jos perheessä jo on leikkaamaton narttukoira, ei
välttämättä ole hyvä ajatus ottaa perheeseen urosta tai toisinpäin - jottei tule yllätyspentuetta. Ainakin tämä tilanne vaatii tarkkaa seurantaa ja kiimanaikaisia toimenpiteitä koirien erottamiseksi.
Rotukoira vai sekarotuinen
Vielä voi olla harkinnassa, ottaako rotukoiran vai monirotuisen. Monirotuiset yleensä maksavat vähemmän, ja ovat myös terveempiä (takeita ei kyllä ole!), koska linjan tuomia perinnöllisiä sairauksia on yleensä vähemmän. Pennusta ei taas välttämättä pysty sanomaan, minkälainen koirasta tulee aikuisena. Luonteestakaan ei saa viitteitä, ellei sitten tunne sekä pennun isää että äitiä ja tietää minkälaisia ne ovat (näöltään ja luonteiltaan). Rotukoirien pääpiirteet sekä ulkonäöstä että luonteesta taas pystyy paremmin ennakoimaan. Tiukan jalostustoiminnan vuoksi monilla roduilla on valitettavasti myös omia perinnöllisiä sairauksia, joita nykyisin seurataan paljon tarkemmin mitä ennen. Tavoite rodunjalostuksella on saada uusia terveitä perintötekijöitä eikä vain ulkoiset seikat paina vaakakupissa. Monien rotujen tyypillisimmät sairaudet ovat myös tunnettuja, kannattaakin kasvattajalta pyytää terveystodistus ennen pennun ostoa. Ja olipa uusi hankittu perheenjäsen monirotuinen tai rotunsa valioyksilö, täytyy muistaa, että koiran perushoito on kuitenkin aivan sama.
Pentu vai aikuinen koira
Kannattaa miettiä myös, halutaanko perheeseen pentu vai jo aikuinen koira. Pennut kasvavat helpommin "kuin itsestään" perheen
arkeen kiinni, mutta tietysti vaatii alkuun paljon huomiota (useampia ruokintakertoja, useita ulkoiluja sisäsiisteyden opettelua varten, tarkempaa silmälläpitoa, pentu kun ei vielä tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei). Aikuiset jo yleensä ovat sisäsiistejä (yleensä ainakin) ja käyttäytymiseltään peruskoulutettuja. Aikuisten kohdalla vain täytyy olla tarkkana siitä, miksi aikuinen koira on siirtymässä uuteen kotiin, ettei ole jo olemassaolevia ongelmia tiedossa. Esteeksi nämä eivät
välttämättä tule, mutta jos on jotain koiralle traumaattista sen pentuiässä tapahtunut, ne täytyy tiedostaa, jotta
tämän "vaivan" pystyy koulutuksella poistamaan tai ainakin ko. tilanteita välttämään, jos mahdollista. Maailmassa on myös paljon ns. rescue-koiria (sekä pentuja että aikuisia), jotka palavat halusta päästä hyvään kotiin. Ongelmitta
näiden kanssa yhteiselo kuitenkin melko harvoin onnistuu, että ensimmäiseksi koiraksi tätä hankintatapaa ei suositella.
Viimeinen silitys
Niin ikävä kuin se onkin ajatella, jo hankintavaiheessa pitää tiedostaa, että perheen koira ei elä ikuisesti. Koiran
elämä on parhaimmillaankin omistajansa mielestä aivan liian lyhyt. Yleensä liian pian tuntuu koittavan se päivä, jolloin monivuotisesta ystävästä on pakko luopua. Helppoa se ei ole.
Koiranomistajan on viimeisenä palveluna taattava lemmikilleen arvoisensa päätös. Joskus kuulee koiranomistajan valittavan, ettei hän voi viedä parantumattomasti sairasta ja jatkuvista kivuista kärsivää koiraansa lopetettavaksi, koska se tilanne on niin järkyttävä ja surullinen. Jos lemmikkiään rakastaa, tämä onnistuu kyllä. Ei koko elämänsä omistajalleen antanutta lemmikkiä enää kuuluisi päivien ehtoopuolella kiduttaa vain ihmisten tunteiden tähden.
Paluu
|
