|
Koiran kommunikointi
Paluu
Koira "puhuu" koiraa. Jotta koira oppisi tämän kielen, pitää pentuaikana (4-12 viikon ikäisenä) antaa tälle mahdollisuus
olla vapaasti, ilman remmiä, toisten koirien kanssa. Aikuisenakin koira oppii käyttämään koiran kieltä, mutta se on
isomman työn takana ja vaatii myös omistajaltaan enemmän.
Huomattava myös, että pennun ensikontaktit toisiin koiriin kannattaa hoitaa suunnitellusti, tuttujen koirien kanssa, eikä jokaisen vastaantulijan tai peräti koirapuistoon viemällä. Koiranpennuilla on omassa laumassaan suoja-aika, jolloin aikuiset koirat sietävät pennulta asioita, joita ei toisilta aikuisilta sietäsi, mutta vieraiden koirien kohdalla tämä suoja-aika ei päde. Vieras koira voi antaa vieteilleen periksi ja vaikka tappaa toisen laumaan kuuluvan pennun. Eli ei turhia riskejä!
Koiran kommunikointivälineet
Koiran melkeinpä tärkein kommunikointiväline on sen erittäin tarkka hajuaisti. Virtsatessaan teiden varsille, puiden
juurille ja katujen kulmiin koira jättää merkin, jolla se välittää muille koirille viestejä, joita toiset koirat innolla
"lukevat", vaikkei tätä merkitystä vielä olekaan täysin selvitetty. Kahden koiran kohdatessa toisensa ne aloittavat
"keskustelun" haistelemalla toistensa kuonoja ja siirtyvät siitä takapuolta kohti.
 Koira käyttää "puhumiseen" myös ääntä. Haukkumisen tarkoitus voi olla tervehdys, varoitus tai uhkailu. Haukkuessaan
koira muuntelee ääntään tuntemustensa mukaan. Vapaana ollessaan koira ei kuitenkaan ilmaise tunteitaan vihollisen edessä
haukkumalla vaan käyttää mieluummin joko rauhoittavia eleitä tai tarpeeksi uhkaavassa tilanteessa murinaa pelotellakseen.
Silloin, kun koira tuntee olevansa turvassa, mikään ei estä sitä rähisemästä. Haukkumisen voimakkuus ja laatu myös
vaihtelee riippuen siitä, mitä asiaa koira haluaa eteenpäin välittää. Koira voi haukkua esimerkiksi vihaisesti uhaten,
huomiota saadakseen tai iloisesti tervehtiäkseen. Koira voi myös itkeä, uikuttaa, ulvoa, räksyttää, urista, murista ja vinkua.
Jokaisella äänellä on tälle koiralle jokin tietty ja täsmällinen merkitys, minkä se on voinut oppia emoltaan tai muilta
koiraystäviltään pentuaikana. Koirat, jotka jo pentuiässä on pidetty erossa toisista koirista, eivät osaa käyttää "kieltä"
yhtä laajasti kuin toisiin koiriin sosiaalistettu kaverinsa.
Myös koiran katse on tärkeä kommunikointiväline. Kiinteä katse ilmaisee joko pelkoa tai pahoja aikeita. Koira
tuijottaa suoraan silmiin eläintä, jonka kimppuun se aikoo hyökätä. Yleensä koira reagoi vieraan ihmisen tuijotuksesta niin,
että alistuu katsomalla pois tai jos on valmiiksi ärsytetystä eläimestä kyse, voi katse hermostuttaa vihaisen koiran. Kuitenkin
koiran muut eleet huomioonottaen tuijotuskin voi olla positiivinen asia, esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksessa koiran
kuuluisi pitää katsekontakti omistajaansa koko ajan, eikä kyseessä ole mitenkään koiralle tai omistajalle uhkaava tilanne.
Jokaisella koiran eleellä ja ilmeellä koira myös lähettää viestejä. Iloisesti heiluva häntä on merkki tyytyväisyydestä.
Tällöin vieraskin uskaltaa koiraa tervehtää. Peloissaan oleva koira painaa häntänsä tiukasti koipiensa väliin ja värisevä
häntä ilmaisee epävarmuutta ja arkuutta. Hyökkäävä koira pyrkii näyttämään isommalta kuin se todellisuudessa on. Seisoessaan
tukevasti ja takaruumistaan kohottaen, häntänsä, korvansa ja niskakarvansa pystyyn nostaen ja vielä hampaansa paljastaen
irvistykseen koira voi kieltämättä olla pelottava näky. Alistuva koira puolestaan yrittää näyttää mahdollisimman pieneltä ja
näkymättömältä. Painaa päänsä alas ja joskus jopa ryömimällä häntä koipien välissä ja korvat luimussa. Täydellisesti
alistuessaan koira kierähtää selälleen ja usein varsinkin pennut voivat samalla jopa virtsata.
Kommunikointi ihmisen kanssa
Koira myös "puhuu" ihmisen kanssa. Se käyttää eri haukkuja eri tilanteissa, tuhisee ja kuriseekin. Se reagoi myös herkästi
ihmisen äänensävyihin ja tiettyihin sanoihin. Koiralle ei saa koskaan huutaa, ja käskyjä annettaessa on aina käytettävä
samoja sanoja tai eleitä.
Ruumiillisen kosketuksen merkitys koiran ja ihmisen välisissä suhteissa on suuri. Omistaja taputtaa ja silittää koiraansa
hyvästä suorituksesta, epäsuosiollinen käyttäytyminen kannattaa jättää huomiotta - myös kielteinen huomio on koiralle
palkinto. Kun koira taas toimii, kuten odotetaan, tästä annetaan erityiskiitokset. Koira puolestaan ilmaisee kiintymystään
ja mielihyväänsä nuolemalla ja näykkimälläkin omistajaansa. Se myös mielellään viettää aikaansa omistajan lähistöön
käpertymällä, joko syliin tai jalkojen viereen.
Koiranpennun leikin tärkeys
Leikkimisellä on koiranpennun kehityksessä erittäin ratkaiseva merkitys. Alkuun pentu tarkkailee ja tutkiskelee, sitten vähän
kasvettuaan se vartioi, väijyy ja ajaa saalista takaa (toisia koirasisaruksiaan yleensä). Ensialkuun kaikkea uutta kokeillaan
maistelemalla ja haistelemalla, myöhemmin leikkien temmellyksessä koiranpentu harjoittaa hampaidensa käyttämistä. Jollei
koira opi käyttämään hampaitaan, se ei pysty myöhemminkään erottamaan, milloin hampaiden käyttö on liiallista ja voi
vahingossa aiheuttaa tämän vuoksi harmia omistajalleen.
Leikkiminen myös auttaa lauman yhteenkuuluvuuden ja yksilöiden välisten suhteiden kehittymistä, edistää myös koiran "kielen"
oppimista. Leikkimistä voi käyttää hyödyksi palkitsemisissa myös erilaisissa koulutustilaisuuksissa koiran ollessa
aikuisikäinen. Jos koiran ei ole annettu pentuna leikkiä se ei sosiaalistu ja se ei välttämättä myöskään ymmärrä oikein
toisia koiria. Helposti myös häiriökäyttäytyminen voi johtua tästä syystä. Pentujen leikkisää telmimistä, haukkumista ja
muuta ääntelyä ei siis kannata turhaan rajoittaa.
Koiranpennun täytyy myös aivan pienenä pentuna saada positiivisia ihmiskontakteja, jotta siitä kasvaisi täysipainoinen
aikuinen lemmikki perheeseen. Jos pennun kontaktit ihmisiin pentuaikana ovat sattumanvaraisia ja lyhytaikaisia, koirasta voi olla
vaikea kasvattaa ihmisen kanssa rinnakkaiseloon sopeutuvaa perheenjäsentä. Leikkiessään esimerkiksi lasten kanssa, koira
kehittyy nopeasti ja saa hyvän pohjan kanssakäymiselleen ihmisten kanssa. Pikkulasten ja koiranpentujen touhuamista on
silti syytä aina valvoa, jottei satu mitään yllättävää. Lapsen ei saa missään tapauksessa antaa kiusata koiraa eikä pitää
sitä leikkikaluna. Lapsenkin tulee oppia kunnioittamaan ja hoitamaan koiraa, sekin on elävä olento!
Paluu
|
