|
Pentuaika
Paluu
Valmistautuminen
Pentu tarvitsee jonkinlaisen nukkumapaikan, ruoka- ja juomakupin, pannan ja talutushihnan. Pentu on hyvä myös pienestä
pitäen totuttaa turkinhoitoon, kynsien leikkuuseen, hampaiden ja korvien katsomiseen.
Eli lisäksi tarvitaan koiralle oma harja ja kynsisakset. Pentu tarvitsee paljon aktiviteetteja, joten turvallisia
leluja kannattaa hankkia myös. Puruleluja koira kaipaa pentuaikana, vaikkei niistä välttämättä ihan heti vasta
kotiintultuaan kaipaakaan. Viimeistään, kun maitohampaat alkavat lähteä ja rupeavat kutiamaan, purulelut ovat omiaan.
Pentu ei myöskään vielä tiedä, mikä on sallittua ja mikä ei. Kotona kannattaa siivota kalliit kengät pois koiran
ulottuvilta,
samoin katsoa, ettei ympäristössä muutoinkaan ole esineitä, joista voi tulla sirpaleita, voivat mennä koiran kurkkuun tai
mitä ei saisi ottaa leikkeihin. Jotkut koirat tykkävät nakertaa esim. sähköjohtoja, niin nämäkin olisi hyvä pentuaikana
siivota piiloon.
Nimi
Koiran kutsumanimeksi kannattaa valita lyhyt, joko yksi- tai kaksitavuinen sana. Nämä koira oppii nopeiten ja ovat helppoja
käyttää eri tilanteissa. Koiran nimen käyttäminen pitäisi aina olla pennulle positiivinen kokemus. Nimeä ei siis käytetä
silloin, kun koiraa torutaan, vaan se on aina koiralle huomion ja/tai luoksetulon merkki. Kasvattajien antamat monesti hyvin monimutkaiset
nimet ovat hankalia, mutta niistä yleensä saa lyhennettynä käyttönimen, jollei halua antaa kutsumanimeksi jotain ihan
muuta.
Kotiintulo
Pennun kotiintuloa voi helpottaa se, että käyt tutustumassa kasvattajan luona etukäteen, mieluusti mahdollisimman usein. Pentu tuntee hajusi, etkä ole enää "uusi" ihminen, kun luovutuksen aika tulee.
Pennulle voi jo automatka uuteen kotiin olla uusi ja pelottava kokemus. Sille on voinut tulla paha olo ja sitten
vielä asunto on aivan vieras. Pennulle täytyy järjestää aikaa rauhassa tutustua uuteen asuntoon ja uuteen perheeseen,
missä se tulee jatkossa asumaan. Jos mahdollista, pennulle annetaan tutustuttavaksi huone kerrallaan, mutta jos se
totutetaan olemaan vain yhdessä tilassa, tämä on jatkossa sen pesä ja muut huoneet "ulkotilaa" (jonne se myös jatkossa
tulee hätänsä tekemään, jollei näppärästi ulos pääse). Pentua kannattaa rohkaista tutustumaan paikkoihin, vaikka leikin
varjolla. Pelokasta pentua ei saa ruveta säälimään, koska se vain vahvistaa koiran tuntemuksia.
Ja vaikka uutta perheenjäsentä kovasti haluttaisi tutustuttaa kaikille ystäville, tuttaville ja sukulaisille, kannattaa
ensimmäiset päivät rauhoittaa täysin sille, että pentu oppii uuden asuntonsa ja uuden laumansa.
Ensimmäiset yöt
Kun pentu tulee ensimmäistä kertaa uuteen kotiin, sillä voi olla vielä ikävä emoa ja muita sisaruksiaan. Se
on tottunut toisten ääniin, touhuihin ja lämpöön. Pentua ei kuitenkaan kuulu ottaa vain siksi omaan sänkyyn nukkumaan,
jollei sen ole tarkoitus aikuisenakin nukkua kanssanne. Koiramme Mimi on pienestä asti nukkunut itkemättä
kuljetuskopissaan ja pitänyt sitä turvallisena nukkumapaikkana. Kun Mimi kasvoi, ostimme sille isomman kangashäkin,
joka nyt toimii tilavana nukkumapaikkana. Oven vetoketjua pidetään auki, että toisinaan myös muut lemmikkimme (lähinnä Susu-kisu) pääsevät aamuyöstä Mimin seuraksi
(nukkuvat siellä vierekkäin kerällä).
Koira on laumaeläin, eli koiranpentua ei saa jättää pitkäksi aikaa yksin itkemään. Yksinolo on sille rangaistus, joten itkevälle
pennulle täytyy löytää jokin keino/paikka, missä/miten se tuntee olonsa turvalliseksi. Monille pennuille riittää,
että sille tehdään oma nukkumapaikka (voi olla ensin vaikka pehmustettu pahvilaatikko tms.), joka alkuun on oman sängyn
vierellä, jotta omistaja saa roikotettua kättä sängyn laidan yli niin, että pentu voi käpertyä käden lämpöön nukkumaan. Pikkuhiljaa etäisyyttä kädestä pentuun kasvatetaan.
Kun nukkuminen sujuu jo hyvin ilman kättä, voi petiä ruveta pikkuhiljaa siirtämään kauemmas, kunnes se lopulta on
oikealla paikallaan. Öitä voi myös helpottaa esim. laittamalla pyyhkeen sisään, pennun nukkumapaikan reunaan
kuumavesipullon (antaa pennulle vaikutelman kuin siinä olisi joku sisaruksista nukkumassa). Toiset sanovat, että
rauhallisesti tikittävä rannekello pehmusteen alla rauhoittaa. Pentu ajattelee sen olevan emon sydänääni. Liian
isoäänistä kelloa ei kuitenkaan tule käyttää, koska se ei vastaa sydämen ääntä yön hiljaisuudessa. Koiralla on tarkka kuulo, pennullakin, muistattehan.
Koirat eivät yleensäkään välttämättä nuku samassa paikassa koko yötä, joten se on ihan normaalia, jos pentu välillä
lähtee liikkeelle ja nukkuu esim. pöydän alla, sängyn alla tms. omaan tahtiin. Jos se tulee vinkumaan sängyn
viereen petitotuttelemisen jälkeen, siitä ei tule välittää, jollei halua tästä jokaöistä rutiinia - ja kuka haluaisi? Pienellä sitkeydellä pentuaikana omistaja pääsee paljon helpommalla kuin mitä aikuisen koiran kärsivällisen vaatimuksen pois muokkaaminen tulisi olemaan.
Sisäsiisteys
Pentu ei myöskään ole yleensä vielä täysin sisäsiisti muuttaessaan uuteen kotiin, joten kannattaa varata säästöön
sanomalehtipaperia ja asettaa muutama kerros avattua lehteä ulko-oven tuntumaan (kuitenkin niin, ettei sen päältä
tarvitse aina kulkea, kun tulee sisälle tai lähtee ulos). Koiran aineenvaihdunta on aika säännöllistä, joten
aina kun pentu herää tai lopettaa syömisensä, sen kanssa kannattaa lähteä heti ulos - ja hurjasti antaa kiitosta
ja kehua, kun se tekee hädät pihalle. Myöskin, kun näkee pennun touhun keskellä yhtäkkiä tekevän ympyrää
nokka maassa kiinni - tai keskeyttävän leikin lähteäkseen "huonekierrokselle", se todennäköisesti on sen merkki, että kohta on pissin paikka. Jos ulos on pitempi matka,
kannattaa koira siirtää rauhallisesti paperille ja jos tekee hädän siihen, kehua. Näin oppii pikkuhiljaa myös
sen, että sisällä hädät tehdään paperille, eikä muualle. Alkuunhan pentu ei tätä vielä tiedä, joten jos tulee
pötkylöitä tai lätäköitä muualle huoneistoon, ne siivotaan huomaamattomasti ja tarkkaan pois (käytä pesuainetta joissa EI ole ammoniakkia). Näistä ei kannata
pitää isoa ääntä, koska koira oppii silloin vain tekemään hädät jonnekin piiloon.
Koira jo luonnollisesti pyrkii tekemään hätänsä kauas pesästään. Luonnossahan koira pitää
pesänsä mahdollisimman hajuttomana, jottei sinne sen perässä tule saalistajia. Pennut kun ovat emon metsästyksen
ajan keskenään pesäkolossaan.
Jollei pentu tahdo oppia paperin ideaa, kannattaa kastaa hiukan paperia pissiin, minkä koira on tehnyt jonnekin
muualle. Tämä paperi sitten laitetaan puhtaiden paperiarkkien päälle niin, että siihen jää vähän sitä hajua. Pennut yleensä
mielivät tehdä hätänsä samoihin paikkoihin, niin näin sillä on parempi mahdollisuus huomata paperin tarkoitus.
Toisilla koirilla kestää sisäsiisteyden harjoittaminen pitkään, toisilla se hoituu kuin itsestään. Mimi oppi idean
tosi nopeasti, vaikka joutui olemaan heti toisen yönsä jälkeen lasten kouluajan yksin (noin seitsemän tuntia). Mitä
enemmän pennun perheellä on aikaa juoksuttaa pentua ulkona (muutaman tunnin välein), sitä nopeammin se yleensä
sisäsiistiksi myös tulee.
Ruokinta
Koiranpentu tarvitsee kolmen neljän kuukauden iässä kolme ateriaa päivässä. Viisikuiselle riittää kaksi ateriaa ja
aikuiset koirat selviävät yhdelläkin ruokintakerralla päivässä. Omille koirille olemme kuitenkin aikuisiässäkin antaneet ruokaa
kaksi kertaa päivässä, koska samalla ruokailevat myös kissamme. Se on toiminut erittäin hyvin.
Pentua kotiintuotaessa kannattaa ottaa kasvattajalta mukaan hiukan sitä ruokaa, mitä pentu on siihen mennessä saanut,
jotta vatsavaivoilta säästyttäisiin ja totuttaa tarvittaessa pentu pikkuhiljaa toisenlaiseen ateriaan. Koiran
vatsa voi herkästi mennä sekaisin, jos se syö jotain, mihin sen elimistö ei ole vielä tottunut.
Leikit ja nukkuminen
Leikki on pennun luonnollisen kehityksen perusedellytys. Pennun on päästävä pian - mieluusti jo ennen rokotuksia (nykyaikana sosiaalistumattomuus aiheuttaa enemmän ongelmia koirilla kuin mitkään epidemiat, varsinkin kun emon vasta-aineet vielä pennulla vaikuttavat ennen omia rokotuksia, jos emo vain on oikeaoppisesti hoidettu) - leikkimään muiden lajitovereidensa kanssa, muutoin se unohtaa siihen asti oppimansa sosiaaliset taidot. Jos perheessä jo on
toisia koiria, tämä taito säilyy automaattisesti, mutta silti kannattaa tutustuttaa koira myös erikokoisiin ja näköisiin
koiriin. Omistajan on vain hoidettava tutustumiset niin, että pentu saa VAIN positiivisia kokemuksia muista uusista asioista. Aivan pienen pennun ei esimerkiksi saa antaa riehua innokkaiden isokokoisten koirien kanssa. Voi
näyttää siltä, että pennullakin on kivaa, mutta se voi silti saada elinikäisen kammon tämännäköisiin koiriin. Jos pentu
saa olla isonkin koiran kanssa yhdessä pitempään ilman riehuntaa, se tottuu siihen, että isokokoisuudesta huolimatta,
tämän läheisyydessä voi olla turvallisin mielin.
Pentu tulisi totuttaa myös monenlaisiin ihmisiin sen kahdentoista ensimmäisen viikon aikana: naisiin, miehiin, isokokoisiin, pieniin, vanhuksiin, lapsiin... Sama koskee kaikkia niitä asioita, joita oletettavasti koiran elämään tulee jatkossa kuulumaan. Jos on tarkoitus kulkea bussilla matkoja, kannattaa pentu viedä bussimatkalle - ja niin edespäin. Kaikki kannustavasti ja positiivisesti.
Pennun nukkuma-ajat täytyy myös rauhoittaa. Pennut käyttävät paljon aikaa lepäilyyn. Tämä asia täytyy tehdä selväksi
myös perheen pienimmille. Pentu voi nukahtaa ykskaks vaikka keskelle lattiaa, kun väsähtää leikkeihinsä. Silti se täytyy
jättää rauhaan ja antaa herätä itsekseen. Jos koira aina nukahtamisen jälkeen herätetään, siitä voi helposti tulla äreä ja arka.
Selkeät säännöt pennulla pitää myös olla, eli johtaja-asemaan koira ei perheessä kuulu.
Lue myös: kommunikointi.
Paluu
|
|