|
Laumanjohtajuus & Tottelevaisuuskoulutuksen teoria
Paluu
Pinserellas.netin järjestämä luento laumanjohtajuudesta & Tottelevaisuuskoulutuksen teoriaa (pikkupentu-,
pentu- ja perustottelevaisuuskurssin kurssiluento, kaikille avoin). Luennoitsijana Johanna Tammiala
Materiaalia ei tullut, joten kaikki tässä kirjoitettu on luennosta itse kyhättyä.
Johannan kirjasuositukset: Barry Eaton - Dominanssi - totta vai tarua? sekä Lorna & Raymond Coppinger - Koira? Ihmisen paras ystävä biologin näkökulmasta
Taustaa
Vanhat tutkimukset johtajuudesta perustuvat vankeudessa eläviin susilaumoihin. Vankeus ei ole susille luonnollinen ympäristö, ja tällöin susilla on paljon normaalista poikkeavia konflikteja. Aggressiivisuus päässyt liiallisen vahvasti esille.
Uudet tutkimukset perustuvat vapaudessa eläviin susi- ja villikyläkoiralaumojen käyttäytymiseen. Luonnollinen ympäristö, ja huomattavasti pehmeämpi laumakäyttäytyminen.
Susi --> koira
- susi aikuistuu, koira jää sudenpennun tasolle koko elämänsä ajaksi (koiran aivot ovat huomattavasti pienemmät kuin sudella).
- todennäköistä on, että susi on "kesyttänyt" itse itsensä --> susi oppinut käyttämään ihmisten tarjoamia ruoka-apajia ja pikkuhiljaa sallinut ihmisen lähemmäksi ja lähemmäksi, jolloin lopulta sopeutunut elämään ihmisten kanssa.
Laumahierarkia
Luonnonvaraisissa susilaumoissa ja villeissä kyläkoiralaumoissa ei normaalitilanteessa löydy kitkaa, vaan koko lauma on harmoninen.
Laumahierarkia on monimuotoinen. Yleinen tila on tasa-arvoinen, sivusta seuraaja ei välttämättä helpolla huomaa, mikä on johtaja-asemassa. Laumanjohtaja on taustavoima, johon lauma nojaa tarvittaessa ja joka tekee laumalle tärkeät päätökset. Johtaja ei kuitenkaan aina ole etunenässä. Laumanjohtaja osaa delegoida kunkin koiran taitojen perusteella oikean "vastuualueen". Paras jäljestäjä hoitaa jäljityksen, paras saalistaja saalistuksen jne.
Hierarkia perustuu mm. yksilön ikään (liian nuoret ja vanhat ovat syrjemmässä - nuorilla ei ole tarpeeksi vielä taitoa ja vanhemmilta voi kunto pettää). Rauhaa ylläpitävät ovat usein johtoasemassa.
Susilaumassa vain korkea-arvoisin pariskunta lisääntyy ja lauman kaikki nartut hoitavat tasa-arvoisesti pentuja. Jos laumaan tulee muita pentuja, ne tapetaan.
Kun johtaja on hoitanut asiat hyvin ja laumalla on riittävästi ruokaa, kukaan ei kiusaa eikä ärsytä toista. Kaikki kunnioittavat toisiaan. Ruokailussa pennut syövät ensin, sitten aikuiset yhtaikaa. Jos ruoasta on pulaa, pentujen jälkeen korkea-arvoisimmat aikuiset syövät ensin.
Laumanjohtajan tunnusmerkit
- "isä-/emohahmo (huolehtii laumastaan)
- johtaja tekee päätökset laumaa koskien
- johtajan mielipiteillä on väliä, jollei johtaja kykene hommaansa, konfliktit laumassa lisääntyvät ja muu lauma nostaa nopeasti jonkin muun yksilön johtajan paikalle --> johtajan vaihto ei tarkoita taistelua
- johtajuus on sisäsyntyistä; auktoriteettia, luonnetta, itsevarmuutta
- johtajaan luotetaan --> ärhentely ja voimien käyttö ei kuulu johtajan käyttäytymiseen
- johtaja tekee aloitteet --> alempiarvoisen aloitteisiin ei reagoida (esim. leikkiinkutsu; alempi lähtee aina ylemmän pyytäessä leikkiin, ylempi lähtee tai sitten ei)
Perääntyminen on epävarmuutta (luo laumaan turvattomuutta). Esimerkiksi murisevan koiran väistäminen kertoo koiralle, että väistävä on heikompi kuin itse --> johtajan kuuluu olla henkisesti kaikkein vahvin.
Dominanssi
Mikään tutkimus ei tue ajatusta, että koira pyrkisi johtajaksi. Aitoa dominanssia on koirakannasta vain noin promillella. Niin kauan kuin koiralla on kaikki hyvin, on rauha maassa. Koirat pyrkivät ensisijaisesti aina välttämään yhteenottoja. Jollei koira tunne voivansa hyvin, se yrittää toimia omien etujensa mukaisesti. Tämä ei ole johtajuuden ottamista, vaan tarpeiden tyydyttämistä. Ihmisillä ja koirilla voi olla erilaisia tarpeita ja kun ne eivät kohtaa, monesti puhutaan dominoivasta koirasta. Kuitenkin oikeisiin olosuhteisiin päästessään koira ei näitä luonteenpiirteitä näytä lainkaan. Tietyillä roduilla dominanssia on jalostettu luonteeseen tarkoituksella, kun on haluttu itsenäisesti päätöksiä tekeviä koiria.
Alistuminen
Koirat eivät selätä toisiaan, mutta ne tietyissä tapauksissa menevät vapaaehtoisesti selälleen. Aikuinen koira kuitenkin todella harvoin alistuu selälleen menemällä, aikuisille riittää pienemmät eleet (katseen, pään, kyljen kääntäminen). Selättämistä tapahtuu vain äärimmäisessä pelkotilassa, mitä ei kuulu normaalitilassa tulla.
Koirat käyttävät todella paljon rauhoittavia eleitä koirien välisissä "keskusteluissa". Ravistelu, kyljen näyttäminen, haukottelu. Toisinaan myös sijaiskäyttäytyminen (kiinnostavat olemattomat hajut tien vierellä esim.) toimii rauhoitteluna.
Ihminen johtajana
- Ihmisen tulee olla koiran luottamuksen arvoisia
- ei saa vaatia mitään, mihin koira ei vielä ole valmis
- koira tarvitsee onnistumisia, mikä vahvistaa suhdetta
- Suojelu on myös laumanjohtajan tehtävä
- pentua ei saa viedä tilanteeseen, mikä sitä pelottaa
- uuden koiran/ihmisen kohtaamiseen aina itse ensin, pentu vapaaehtoisesti myöhemmin
- pelkoreaktion takia pennusta helposti tulee ns. remmirähjä --> oppinut siihen, että tilanne menee ohi rähjäämällä tai traumatisoitunut tietyn näköisiin, kokoisiin vastaantulijoihin ja pyrkii tilanteesta pois isolla metelillä
- Kun koira hakee turvaa ihmisestä, se on hyvä merkki ja tämä tilanne kannattaa hyödyntää. Usein koirille elämänsä aikana tulee vähintään muutama oikein pelottava tilanne vastaan. Näiden tapahtumien käsittely koiralle helpottuu huomattavasti, jos luottamuspohja on ollut tätä ennen kunnossa. Koira antaa aika paljon asioita ihmisille anteeksi
- Ihmisen tulee myös aikuiselta koiralta vaatia asioita. Kun koira jo osaa jonkin asian, sen tulee tehdä se, ei miellyttämisen tai moraalin vuoksi, vaan siksi, että laumassa se on koiran "työtä". Se on kiitos lauman suojelusta, turvasta ja ravinnosta.
- Laumanjohtajuus on sisäinen asenne! Lempeä, ystävällinen, itsevarma, henkisesti vahva
- Johtajan tärkeitä ominaisuuksia ovat sosiaaliset taidot; ylläpitää rauhaa (riippumatta perheen kokoonpanosta). Suojella oman lauman yhteistä harmoniaa, myös tarvittaessa toisilta laumanjäseniltä itseltään (esim. antaa rauhaa vanhemmalle koiralle pennun riehuiluilta).
Tärkeää! Laumanjohtaja tekee aina itse laumaansa koskevat tärkeät päätökset. Tähän ei vaikuta ns. ruokailut tai kulkemisjärjestykset, mutta päätöksiä täytyy olla ja niistä täytyy pitää kiinni. Johtaja ei kulje välttämättä edellä, vaan hoitaa asiat taustalta - ei siis tarvitse kulkea koiran edellä - mutta johtaja kuitenkin AINA päättää milloin ja minne mennään!
Koira myös oppii kysymään, kun se luottaa johtajan päätöksiin!
Pelkotilanteessa koiraa ei saa sääliä, rohkaista voi (pakottaa ei saa). Esimerkki on voimakas, mutta parasta on koiran antaa itse voittaa pelkonsa.
Aloitteita koira saa antaa, muttei se saa vaatia, että niihin reagoidaan --> ei saa antaa koiralle aina periksi siihen, mitä se haluaa. Kun johtajuus on kunnossa, koira reagoi aina omistajansa aloitteisiin.
Kehuminen/palkitseminen on lopetettava ennenkuin koira lopettaa, muutoin toiminnasta tulee koiran mielistelyä ja ihmisestä alempiarvoinen. Alempiarvoinen ottaa johtajan innoissaan vastaan, mutta johtaja "ei hötkyile".
Laumanjohtaja palkitsee motivoimalla, eli palkinto seuraa aina tehdystä työstä, eikä lahjota etukäteen. Palkka voi olla myös laumanjohtajan hyväksyntä, sen ei tarvitse olla herkkua tai leikkiä.
Laumavietti
Eri koirien laumavietissä on paljon eroja. Toiset on jalostettu itsenäisemmiksi ja toiset ovat enemmän ihmisessä "kiinni". Emokoiran esimerkki on todella vahva rodusta riippumatta.
Pennuilla on ns. turva-aika, jolloin saavat tehdä nykylemmikeille miltei mitä hyvänsä ilman, että aikuiset siihen pahemmin puuttuvat. Koulutukseksi riittää murina ja ärähdys toisinaan ja yleensä tässäkohtaa pentu menee selälleen ja aikuinen koira jättää pennun rauhaan heti, kun "kielletty" toiminto loppuu. Poikkeuksena alkukantaiset rodut, jotka toimivat enemmän villin lauman mukaan, eli vieraan lauman pennut tapetaan. Eli pentunakaan ei voi surutta ja riskittä antaa kaikkien aikuisten koirien vapaasti olla pennun kanssa.
Ennen murrosikää pentu luonnostaan on kiinnostunut muista eläimistä ja ihmisistä, sen jälkeen alkaa koiran "oma" tehtävä selkiytyä (oma paikka/asema laumassa) ja se tietää, mitä siltä odotetaan. Aina tärkeämpi pitää johtajuudesta kiinni, mitä isompi koira on, koska vahingot usein ovat myös koon suhteessa. Mutta myös pienen koiran kanssa johtajuusongelmat aiheuttavat ihmisperheen lisäksi myös koiralle itselleen turhaa stressiä. Johtaja pitää asiat HALLINNASSA, reilusti ja turvallisesti - ja koiran pitää pystyä siihen luottamaan.
Luottamuspula, pelkoreaktio, varsinkin jos koira itse tuntee olevansa kyvytön hoitamaan tehtävää, aiheuttaa erilaisia käytännön ongelmia. Toisinaan jo pelkkä epävarmuus voi riittää tiettyihin vaikeuksiin. Ongelmiin tulisi tarttua HETI, muutoin tilanne vain pahenee! Ei saa odottaa!
Toisten koirien arvojärjestyksen huomiointi ja vahvistaminen voi myös laukaista konfliktitilanteen. Vanhempaa koiraa ei tarvitse tarkoituksella huomioida toista enemmän tai ensin. Tilanteesta riippuen mikä on tarkoituksenmukaista - edelleen se on johtaja, joka tekee päätöksen, kenen kanssa touhuaa ja miten, kunhan kaikki lauman jäsenet tuntevat, että kaikki saavat huomioita riittävästi. Toinen laumanjäsen ei välttämättä edes tarvitse niin paljon yhteisiä hetkiä kuin joku toinen, eikä sillä ole mitään tekemistä laumahierarkian kanssa.
Paluu
|
