Koiran käyttäytyminen, kehitysvaiheet ja käytösongelmat

Materiaalia ei tullut, joten kaikki tässä kirjoitettu on luennosta itse kyhättyä.

Yleistä

Koira ei osaa ihmisten kieltä, se lukee ihmisten eleitä ja olemusta ja oppii käskyjä. Koira ei myöskään ole moraalinen, se ei tiedä mikä on oikein tai väärin. Koiran toimintoja ohjaavat vietit ja vaistot, mutta operantti ja klassinen oppiminen toimivat, kuten ihmisilläkin. Matkiminen toimii vain jossain määrin.

Laumakäyttäytyminen

Uudet tutkimukset perustuvat vapaudessa eläviin susi- ja villikyläkoiralaumojen käyttäytymiseen. Luonnollinen ympäristö, ja huomattavasti pehmeämpi laumakäyttäytyminen.

Susi --> koira

• susi aikuistuu, koira jää sudenpennun tasolle koko elämänsä ajaksi (koiran aivot ovat huomattavasti pienemmät kuin sudella).
• Coppingerien teoria on, että on todennäköistä, että susi on "kesyttänyt" itse itsensä --> susi oppinut käyttämään ihmisten tarjoamia ruoka-apajia ja pikkuhiljaa sallinut ihmisen lähemmäksi ja lähemmäksi, jolloin lopulta sopeutunut elämään ihmisten kanssa. Ja tämä kanta muodostaisi nykykoirien alkukoirakannan.
• Coppingerit kyseenalaistivat myös laumakäyttäytymisen, koska monet alkukoirat eivät tarvinneet laumaa puolustamiseen, vaan elivät yksin tai pienissä yhteisöissä (pesintäaikana). Ruokaa riitti paremmin, mitä pienempiä laumat olivat.

Laumahierarkia

Laumahierarkia on monimuotoinen. Yleinen tila on tasa-arvoinen, vain pennuilla on erikoisasema laumassa. Sivusta seuraaja ei välttämättä helpolla huomaa, kuka on johtaja-asemassa. Laumanjohtaja on taustavoima, johon lauma nojaa tarvittaessa ja joka tekee laumalle tärkeät päätökset. Johtaja ei kuitenkaan aina ole etunenässä. Laumanjohtaja osaa delegoida kunkin koiran taitojen perusteella oikean "vastuualueen". Paras jäljestäjä hoitaa jäljityksen, paras saalistaja saalistuksen jne. Laumanjohtaja siis on se, jolla on parhaat edellytykset siihen. Johtaja kankkii ruokaa laumalle ja pitää lauman turvassa.

Hierarkia perustuu mm. yksilön ikään (liian nuoret ja vanhat ovat syrjemmässä - nuorilla ei ole tarpeeksi vielä taitoa ja vanhemmilta voi kunto pettää). Rauhaa ylläpitävät ovat usein johtoasemassa.

Susilaumassa vain korkea-arvoisin pariskunta lisääntyy ja lauman kaikki nartut hoitavat tasa-arvoisesti pentuja. Jos laumaan tulee muita pentuja, ne tapetaan.

Kun johtaja on hoitanut asiat hyvin ja laumalla on riittävästi ruokaa, kukaan ei kiusaa eikä ärsytä toista. Kaikki kunnioittavat toisiaan. Ruokailussa tavallisessa tilanteessa kaikki syövät yhtaikaa, mutta jos ruoasta on pulaa, pennut syövät ensin, sitten arvojärjestyksessä aikuiset.

Jos laumassa on ns. "Omega"-yksilö (vammautunut yksilö, joka ei voi osallistua esim. saalistukseen), sitä pidetään lauman stressinpoistajana. Tämä joutuu kestämään muun lauman turhautumiset näykkimisenä, joskus tappelunnujakkanakin, jolla se ansaitsee oman paikkansa lauman ruokapöydästä. Näin Omega-yksilökin hoitaa lauman tasapainoisuutta, kun paineet puretaan vain yhteen yksilöön. Jos laumanjäsenistä joku selkeästi loukkaa pahasti tai on muutoin tosi huonossa kunnossa, voi lauma tappaa tällaisen yksilön, ja voivat vielä syödäkin. Siksi koiraeläimet eivät vielä tänäkään päivänä helposti ilmaise tuntevansa kipua.

Konfliktejä koirat kuitenkin välttämät viimeiseen asti. Arvojärjestys muuttuu ajan saatossa, täysin taistelutta, luonnollisella tavalla. Se voi muuttua myös tilapäisesti tehtävänjaollisesti. Johtaja siis ei aina ole itse keulassa, vaan voi lähettää sinne jonkun, joka sen mielestä hoitaa homman paremmin. Eli lauman arvojärjestykseen vaikuttavat myös taidot. Esim. hyvät metsästäjät ovat arvostettuja.

Alfanartun juoksu tulee ensin, sitten muiden vähän jälkeenpäin, kun alfanaaras saa pentuja, muilla lauman nartuilla on valeraskaus, jonka voimin ne sitten pitävät alfanaaraan pennuista huolta, jopa imettävät niitä. Lauman pennut hoidetaan aina yhdessä.

Laumanjohtajan tunnusmerkit

• "isä-/emohahmo (huolehtii laumastaan)
• johtaja on itsevarma ja siltä löytyy auktoriteettia
• johtaja tekee päätökset laumaa koskien
• johtajan mielipiteillä on väliä, jollei johtaja kykene hommaansa, konfliktit laumassa lisääntyvät ja muu lauma nostaa nopeasti jonkin muun yksilön johtajan paikalle --> johtajan vaihto ei tarkoita taistelua
• johtajaan luotetaan --> ärhentely ja voimien käyttö ei kuulu johtajan käyttäytymiseen
• johtaja tekee aloitteet --> alempiarvoisen aloitteisiin ei aina reagoida (esim. leikkiinkutsu; alempi lähtee aina ylemmän pyytäessä leikkiin, ylempi lähtee tai sitten ei)
• johtaja ei pura koskaan pahaa tuultaan omaan laumaan
• johdonmukaisuus tärkeää, koirat tekevät asioita vain yhdellä tavalla --> selkeät säännöt, jotka kaikki tietävät ja ymmärtävät
• johtaja tekee hyviä päätöksiä, jos tulee paljon huonoja, johtajan arvo laskee lauman silmissä
• johtaja myös tietää, mitä kultakin lauman jäseneltä voi vaatia
• johtaja puolustaa ja suojelee laumaa --> johtaja on aina ensimmäisenä kohtaamassa uudet asiat (toiset laumat, yksinäiset yksilöt jne.)

Koiranomistajan tehtävä on katsoa, ettei mitään vahinkoja koiralle pääse sattumaan (leikkiessä koheltamiset, äkkitilanteet, lapset jne.). Riippuu koirasta, kuinka monta kertaa se näitä vahinkoja omistajaltaan sietää. Koira, jolla on täysi luottamus johtajan kykyihin, ei ole ongelmallinen.

Kuitenkaan yksittäinen ongelma ei vielä kerro, että olisi mikään varsinainen johtamisongelma. Mutta jos näitä ongelmakohtia on useampia, koiran ja omistajan suhteen hyväksi kannattaa tehdä jotain. Johtajuutta on vahvistettava, jotta koiran stressi vähenee.

Elekieli ja käytösmallit

Koira on nopeatempoinen, yhtaikaiset tapahtumat vaikuttavat, ajallisesti joskus jo muutaman sekunnin viive on liian myöhäistä. Myös reaktio on lyhytkestoista, vaikuuttavia ja loppuvat heti, kun viesti on mennyt perille. Mennyt on koiralle mennyttä.

Katsekontakti elekielestä tärkein, mutta vaikein. Katse on yleensä haastava ja/tai uhkaava, mutta koira oppii, että katseessa ei ole uhkaa. Signaaliherkkä koira, tai koira, joka ei ole tottunut tuijotteluun, ottaa tuijotuksen uhkana.

"Puhuttelu", jossa koiraa otetaan poskista kiinni ja tiukasti tuijotetaan silmiin, jolloin koiralla ei ole mahdollista väistää, on täysin luonnoton rankaisu koiralle --> koirat eivät tee itse näin toisilleen koskaan --> koira helposti siirtyy sijaistoimintoon tässä kohtaa (puree, haukkuu tms.). Katseen kääntäminen on rauhoittava ele koiralle.

Rintamasuunta on myös koiralle tärkeä. Rintamasuunta eteen ja suora lähestyminen, on koirasta uhkaavaa, koiran kielessä kaarten lähestyminen tai rintamasuunnan kääntäminen on rauhoittava ele.

Rauhoittavia eleitä ovat mm. ravistelu, jos ei ole märkä. Tällä koira rauhoittelee joko itseään tai muita. Samoin haukottelu, katseen ja kyljen kääntäminen ovat rauhoittavia eleitä.

Dominanssieleitä on esim. pään tai tassun asettaminen toisen päälle (pienikin koira voi yrittää)... Myös astuminen ilman hormoniperäistä syytä on dominointia.

Tervehtimisrituaali Lauman arvojärjestys muodostetaan aina kokoontumispaikalla uusiksi sen mukaan, kuka on paikalla.
- alempiarvoiset miellyttävät ylempiarvoisia
- ylempiarvoiset sallivat tervehtimisen, mutta eivät puutu siihen

- ylempiarvoinen poistuu tilanteesta aina ensin

Koiran nuoleminen on hoivakäyttäytymistä, mikä vastaa ihmisten silittämistä. Sillä ei siis ole johtoaseman kanssa mitään tekemistä.

Ruokailurituaalit
Jos ravintoa on riittävästi, kaikki lauman jäsenet syövät yhtaikaa sopuisasti. Arvojärjestyksellä ei ole merkitystä. Pula-aikana pennut ruokitaan ensin, sitten tulevat aikuiset arvojärjestyksensä mukaisesti. Mitä pitempää pulaa on kestänyt, sitä todennäköisempää on tappelunnujakka ruokailun yhteydessä. Se on kuitenkin laumalle poikkeustila. Jokaisella laumanjäsenellä on oma ruokarauhansa, jota muu lauma kunnioittaa, arvojärjestyksestä riippumatta. Ruokaansa puolustava koira EI siis ole dominoiva koira.

Laumassa kunnioitetaan muutenkin omaa rauhaa. Nukkuvan lajitoverin yli ei mennä (ainakaan ilman seurauksia), ja tämän oppivat pennutkin laumassa melkoisen nopeasti.

Koirat eivät ole pitkävihaisia, mutta ihmiset eivät aina ymmärrä, että koira on luovuttanut jo, ja jatkavat. Se on paha virhe koiran mielestä, mutta siihen ihmiset sortuvat helposti. Koiran mielestä pitkävihaisuus ei ole johtajalle sopiva käytösmalli --> luottamuspula, joka voi vaikuttaa koiran ja omistajan väleihin, jos näitä sattuu useammin.

Koiran ikä ja kehitysvaiheet

• Pentuvaihe kasvattajan luona
  • ennen 2 vko ikää pennut ovat kuuroja, sokeita ja etsivät lämpöä
  • noin 2 vkon ikäisenä pentujen silmät ja korvat avautuvat ja pennut alkavat harjoitella kävelyä
  • noin 3 vkon ikäisenä sosiaalisen käyttäytymisen harjoittelu alkaa, sisarukset tärkeitä
  • noin 5 vkon ikäisenä emo alkaa vieroittamaan pentuja asteittain ja emo alkaa kasvattamaan pentuja. Emo hoivaa, mutta innostuu myös joskus leikkimään pentujen kanssa (riippuu emon luonteesta leikkiikö se). Emo antaa pentujen voittaa repimisleikkejä --> lisää pennun itseluottamusta. Emon käyttäytyminen muutoinkin antaa pennulle suuren mallin tulevaisuuteen (helppo ajankohta mm. traumatisoida pentuja, jos emo on arka)
  • 5 vkon jälkeen myös äännähdykset alkavat (ensin harjoitellaan miten, sitten vasta mihin sitä käytetään)
• 7-8 vkon ikäisenä pentu yleisimmin siirtyy uuteen kotiin, jossa sitä tulee edelleen hoivata ja suojella ja opetetaan uuden lauman sääntöjä (pysyminen pesäalueella, hampaiden käyttö...)
• 7-12 vkon ikäisenä pennun on totuttava kaikkiin niihin asioihin, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan (= kaikista POSITIIVISIA kokemuksia!). Kuitenkin pennun ehdoilla.
• 5-7 kk:n ikäisenä pennulla on esimurrosikä
  • oppimisen aikaa (oppiminen siihen, mihin kuuluu reagoida ja mihin ei)
• 9-15 kk:n ikäisenä pennulla on murrosikä
  • tällöin koira hylkää pentuajan asioita ja oppii aikuisen tavoille. Koira kokeilee, mitkä ovat uudet säännöt, vaikkei mitään muutu
  • tämä on koiran elämässä tärkeä vaihe, myös mahdollisuus paikata mahdollisia pentuajan virheitä
  • murrosikäisen koiran keskittyminen on vaikeata (tottelevaisuusliikkeet ym. voi jättää kokonaan tällä kaudella pois)
  • laumasuhteet vahvistuvat tässä kohtaa -> yhteys tärkeää!
  • asiat, mitkä tapahtuvat tai jäävät tapahtumatta, vaikuttavat koiran tulevaisuuteen, pohja joko on kunnossa tai ei ole. Mahdotonta korjata kokonaan enää jälkikäteen.
  • murrosiän jälkeen koiralla on taas halu oppia.
• noin kahden vuoden iässä koiralla on uusi murrosikä. Koiran viettirakenne kypsyy, dominanssi muodostuu (jos on muodostuakseen)
  • Susilla alkaa tässä kohtaa lisääntymisen mahdollisuus, jolloin sillä alkaa mahdollisuus nousta oman lauman arvojärjestyksessä ylöspäin tai irtautuminen laumasta ja aloittaa oman lauman kokoamisen.

Huom! Aikuisen koiran käytös EI muutu syyttä!

Vanhempana esim. sokeus voi vaikuttaa esim. hissiin menon, kuurous vaikuttaa jne. Koirasta tulee helposti epävarmempi, kun se ei pysty aistimaan samoin kuin ennen.

Koirat peittävät kipua viimeiseen saakka. Kipuilu vaikuttaa liikeratoihin, aiheuttaa ärtyisyyttä tai vaisuutta. Yllättävä epävarmuus voi myös olla kivun oire. Monet käyttäytymisongelmat voivat myös olla kipuilun oireita (niskakipu esim. ohitustilanteissa, jolloin koira on yhdistänyt kaksi asiaa yhteen --> toinen koira + kipu).

Käytösmallit

Koiran tulee oppia pentuna, että ruokaa otettaessa pois, koiraa ei silti jätetä nälkäiseksi. Myöskään lelua ei oteta lopullisesti pois. Voi käyttää esim. "vaihtokauppaa" harjoittelussa.

Ohitusongelmat
Rähinä vieraille on myös koiralle luonnollista, vieraat ovat aina ensisijaisesti koiran mielestä uhkatekijöitä. Jos koira ei luota omistajan kykyyn hoitaa vastaantulotilanne, se katsoo itsensä pakotetuksi hoitamaan asia omistajan puolesta.

Koiran ei kuulu saada ottaa ohjia vastaantulotilanteissa. Omistaja tervehtii aina ensin ja antaa/ei anna lupaa koiralleen tervehtimiseen. Johtaja päättää.

Kaupunkitilanteissa varsinkin koiralle tulee monesti eteen sen mielestä varsin loukkaavia vastaantuloja (liian läheltä, liian nopeasti...). Näissä tapauksissa koiralla ilmentyviä sijaistoimintoja tulee vahvistaa (esim. hajut tienreunassa).

Omistajan tulee olla eturintamassa vastaantuleviin nähden aina - jo pentuiässä!

Laumanjohtaja ottaa tilanteet vastaan. Näyttää, ettei ole vaaraa, tai puolustaa omaa laumaansa. Pentu aina omistajan takana. Luvan saatua pennun tutustumisen tulee sujua turvallisesti, varmasti.

Laumanjohtajalla on valta ottaa myös uusia laumanjäseniä! Väite, että kaikki terveet koirat hyväksyvät pennut, ei pidä paikkaansa! Villeissä laumoissa vain alfanaaraalla on oikeus tehdä pentuja, muut pentueet tapetaan. Kuitenkin laumanjohtajalla on valta ottaa myös uusia laumanjäseniä.

Uuden laumanjäsenen hyväksymisrituaali (tehokas!):

• Paikkana molemmille koirille neutraali alue
• Molemmille tutustuttaville koirille oma taluttaja
• Ensin noin 10 metrin etäisyydellä, uusi perheenjäsen (koira) kulkee edellä, kunnes oma (perheen vanha) koira lakkaa olemasta kiinnostunut edelläkulkevasta.
• Välimatkaa pienennetään, kunnes koirat ovat miltei rinnakkain ja kävellään, kunnes koirat eivät enää välitä toisesta
• Tämän jälkeen voidaan kävellä kotiin, uusi koira hiukan vanhempaa edellä.

Noutaminen
Villilaumassa johtaja määrittelee eri työnjaon jokaiselle metsästysretkelle. Tämä määrää kuka tekee mitäkin. Työnjako ei siis ole vakio, vaan se vaihtelee. Leikkimällä koirat harjoittelevat yhteistyötä ja kommunikointia.

Pienriistan lauma kantaa pesä/kokoontumispaikalle ja sitten alkaa jako. Saaliin jaossa ei ole arvojärjestystä. Kuka vaan voi ottaa ja tarjota riistanpuolistusta kelle vaan.

Leikkiinkutsu (ilman vaatimusta) ei ole ongelma, kun siihen ei tartu joka kerta.

Laumavietti
Laumavietti on koiralle tärkeää puolustuksen ja saalistuksen kannalta. Tutussa ja turvalliseksi katsomassaan paikassa koira saattaa tehdä hetkellisiä katoamisia. Kuitenkin se on koiran tehtävä ihmislaumassa katsoa, ettei "hukkaa" omistajaansa.

Syömisviehtymykset
Pennulla eri asioiden syömisiin liittyy kokeilunhalua ja osaksi myös hampaiden uusiutuminen (ikenen kutiaminen). Aikuisella puutostilan oire. Esim. jätökset sisältävät jotain ravinteita, joita koira tarvitsee. Oman jätöksen syöminen viittaa suolisto-oireisiin, jolloin koira katsoo jätteissä olevan vielä jotain ravinnoksi kelpaavaa -> vaihda ruokaa!

Puolustusreaktiot

• pelkoreaktio (sosiaaliaggressio kuitenkin harvinaista)
• pako & puolustus (riippuu koirasta kumpi)
  • terävä koira puolustautuu ensisijaisesti
  • pehmeä koira yleensä väistää, jos se on vain mahdollista
• koiran pentukokemukset ja perityt luonneominaisuudet vaikuttavat siihen tapaan, miten se reagoi ja miten se kokee erilaiset tilanteet

Paluu