|
Koirien ongelmakäyttäytyminen
Paluu
Luento - sosiaalisuusongelmat ja eroahdistus
Agrologi AMK, koirankouluttaja Kaisa Hilska Koirataidosta
Matsku vapaasti itse kirjoitettu, kun ei tullut materiaalia.
Eroahdistus
Yksinjäämisen ongelmia on yleisimmin kahta tyyppiä: eroahdistus ja turhautuminen
Oireet:
Pelko, kiihtymys, haukkuminen, ulvonta, murina, koira saattaa pyrkiä pakoon asunnosta omistajan
perään raapimalla/puremalla (oikein pahoissa tapauksissa jopa seinän läpi), koira saattaa myös tehdä tarpeensa yksin
ollessaan sisälle. Stressitason ollessa korkealla, myös aineenvaihdunta kiihtyy, tämä ei siis ole koiralta mielenosoitusta,
vaikka joskus tätäkin kuulee kerrottavan.
Tausta:
- pentuvaiheessa koettu perusturvan tunteen puuttuminen (emon kanssa esim. jos maitoa ei ole kunnolla riittänyt - kilpailu
eloonjäämisestä)
- onko pentu opetettu olemaan yksin? (askel kerrallaan, muutamasta minuutista moneen tuntiin, vaikka omistaja olisikin kotona)
- liian korkea stressitaso (stressiherkkä koira ei pääse palautumaan tarpeeksi tms. - koira tarvitsee paljon enemmän unta kuin
ihminen)
- perheen käyttäytyminen (opetetaan pentu pelkäämään eroa; tehdään lähdöstä ja paluusta "iso" numero)
- sairauden tai trauman aiheuttama stressi tai pelkotila
- koira on kokenut eron laumastaan, uusi perhe (ponnahtaa yleensä pinnalle luottamuksen syntymisen jälkeen)
Hoito:
Pyritään saamaan koiran yleinen stressitaso niin alhaiseksi kuin mahdollista (vuorokausirytmi, ruokailut,
leikki, aktivointi, koulutus, sosiaalinen ympäristö, fyysinen terveys...)
Esimerkkeinä saalistus-/taisteluleikit nostavat stressitasoa; "haju"leikit: jäljestys, etsiminen, tasoittavat sitä.
Koira voidaan myös uudestaan opettaa yksinjäämiseen (turvallisuudentunne, rajat). Perhe täytyy myös ehkä opettaa, koska
ihmisten antamat signaalit myös vaikuttavat (koira oppii, että tietty takki, kengät ym. tarkoittavat sitä, että omistaja
on pitempään poissa). Koiralle täytyy luoda ympäristö, minkä se itse kokee turvalliseksi. Tähän auttavat rutiinit ja rituaalit.
Esimerkiksi ovi avataan aina vasta sen jälkeen, kun koira on rauhoittunut ja vahvistetaan tätä toimintaa, ei niin, että se
rähinällä saa "tahtonsa" läpi ja omistajan sisään (tai ulos). Odottavan aika on pitkä, joten sallittujen, koirasta mukavan
tuntuisten asioiden (herkkuluut, taustahäly, lelut) esille jättäminen voi helpottaa tilannetta.
Tarvitaanko lääkehoitoa tueksi? Aina ensin muu harjoittelu, sitten vasta, jollei useiden viikkojenkaan jälkeen tapahdu
edistystä, voidaan ottaa lääkehoito käyttöön hetkellisesti.
Millainen asunto on? Onko paljon liikennettä, äkkinäistä melua, laajat ja avarat, kaikuvat huoneet? Olisiko mahdollista
järjestää koiralle "turvahuone"? Tila, jossa ei ole pahemmin mahdollista suorittaa kiellettyjä toimintoja, missä on oma
tuttu ja turvallinen makuutila, vesikeppu, leluja ja tilaa loikoilla myös lattialla. Koiran ei myöskään tarvitse nähdä ulos
asunnosta. Tämäkin voi ahdistaa koiraa.
Turhautunut koira
Oireet:
Koira kyllästyy yksinoloon, keksii itsenäisesti puuhaa itselleen, pureskelee ja kanniskelee tavaroita. Voi myös yhdistyä
eroahdistukseen.
Tausta:
Kohonnut stressitaso, liiallinen aktivointi koiran tarpeisiin nähden, koiran luonteenpiirteet (vilkas ja eloisa, nukkuu
vähän suhteessa toisiin koiriin), yksinolon määrä (koirien päivähoito ratkaisu?). Onko koira opetettu olemaan yksin? Tekeekö
se kiellettyjä asioita myös toisten ollessa kotona? Tietääkö koira rajat sallitun ja kielletyn välillä? Pitäisikö järjestää
koiralle "leikkihuone"? Koirillakin voi olla ADHD-tyyppistä suurta vilkkautta ja keskittymisvaikeuksia.
Hoito:
Stressitila pitäisi purkaa (vuorokausirytmi, ruokailut, leikki, aktivointi, koulutus, sosiaalinen ympäristö, fyysinen
terveys). Tapojen ja sääntöjen opettaminen on tärkeää sekä yksinjäämiseen liittyvän mielialan opettaminen, yksinjäämisen
valvottu opettaminen (esim. toinen huone aluksi). Millainen asunto on? "Turvahuoneen" luominen.
Entä lääkitys, voiko sitä käyttää tukena? Käytännössä turhautumiseen ei lääkkeillä pystytä vaikuttamaan, koiralla riski
saada riippuvuus lääkkeistä, ja vieroituksenkin jälkeen turhautuminen jatkuu, jollei muita toimenpiteitä ole tehty.
Sosiaalisuusongelmat
Yleisimmät ongelmat:
- koira-vieras koira
- koira-vieras ihminen
- koira-joku perheen jäsenistä (usein lapsi)
- koira-perheen toinen koira
Harvemmin myös koira-muu eläin, jolloin ongelma yleensä koskee saalistuskäyttäytymistä.
Syitä:
Emän luonteenpiirteet, odotus- ja imetysajan kokemukset, lähinnä emon käyttäytymisen kautta todella tärkeitä. Elekielen puutteellinen
kehittyminen, traumaattiset kokemukset, väkivallan ja voimakkaiden pelkotilatuntemusten kokeminen pentuaikana. Myös liiallinen vastuun
kantaminen nuorena ei ole hyvä asia --> TURVALLISUUSVASTUU ei koskaan saa olla koiralla! Opitut kokemukset, geneettiset syyt
(jalostus jne.) myös vaikuttavat.
Ennaltaehkäisy
Ota jo kasvattajan luona sosiaalistettu "keittiöpentu", ota pentu emästä, joka ottaa vieraat vastaan rauhallisen
ystävällisesti tai rauhallisen pidättyvästi. Opeta pentu odottamaan tervehtimisvuoroa positiivisesti, palkiten. Jos pentua jännittää, anna
sen pysyä tarkkailemassa tilannetta, kunnes se itse osoittaa halua tervehtiä (koiran ei tarvitsekaan olla kaikkien ystävä!).
Jollet halua vieraille haukkuvaa koiraa, älä anna sen koskaan aloittaa, niin pääset helpommalla. Järjestä pennulle tilaisuuksia seurustella
vapaasti erilaisten ihmisten ja eläinten kanssa (vanhojen, lasten, isojen, pienten, tummien, vaaleiden, toisten eläinlajien jne.).
Vaadi myös kohteliaisuussääntöjen noudattamista! Koira ei päätä, ketä tervehditään vaan aina omistaja.
Kun on jo ongelma
Tiedosta - Suunnittele - Jaa osiin - Harjoittele kukin osa palkitsevasti - Yhdistä - Palkitse - Vaadi!
Huom! Aika EI paranna asiaa, hae ajoissa apua, vaikka ammattiauttajilta. Ja muista: tuijotus provosoi vieraiden kesken, katsekontakti on
positiivista vain tuttujen kesken. Ihmiset tervehditään ensin, sitten vasta koira!
Paluu
|
