Kyösti

Terveys

Kunnes 23.4.2009 sai pienen epileptisen kohtauksen. Oltiin tehty koirien kanssa pitkä lenkki ja ruokailun jälkeen huomasin, että Kyösti kulki jotenkin normaalista poikkeavalla tavalla keittiön ja eteisen väliä. Kutsuin Kyöstin luokse ja sieltä tämä kipitteli, mutta piteli vuorotellen molempia takajalkojaan nostaen, niinkuin merkkaillessa urokset pitävät tapana samalla. Ihan epänormaalia.

Melkein samantein Kyösti sitten jo yritti väkisin tunkea itseään sohvan alle, jonne ei siis millään mahdu. Siihen oli puututtava, ettei toinen loukkaa itseään ja samassa Kyösti muksahtikin kumoon, kun takajalat pettivät, vaikka yritti kovasti etutassuillaan vielä pysyä pystyssä. Silmät pyörivät päässä villisti ja nestettä valui niin kirsusta kuin suustakin, vaikkei mitään vaahtoa kuitenkaan. Sitten alkoi ensin oikea takajalka ja hetimiten perässä vasenkin vispaamaan ja kieli oli niin pitkällä, etten keksinyt muuta hampaiden väliin kun oman käden, ettei pure kieltään poikki. Suusta tuli vähän vaahtoa, tai ilmakuplia tai sellaisia ja tuo kouristus kesti noin kymmenisen sekuntia. Koko juttu noin viisi minuuttia.

Poissaoleva Kyösti oli myös vähän aikaa kohtauksen jälkeen, jonka käytin turkin harjaamiseen, kun muut koirat olivat tietysti myös kovasti kiinnostuneita moisesta oudosta tapahtumasta ja yritin vain pitää tilannetta mahdollisimman normaalina ja antaa Kyöstille aikaa palautua.

Käytiin vielä pieni lenkki Kyöstin kanssa ulkona, että sai pissiä vapaasti ja kyllä olikin poikapöksyt täynnä pissiä. Sen jälkeen on poika ollut taas ihan normaali.

Seurata täytyy - ja toivotaan, ettei uusia kohtauksia enää tulisi!

27.8.2009 iltapäivälenkin jälkeen, mikä sujui ihan normaalisti ja viimeinen merkkauspisukin tuli hoidettua juhannusruusupuskaan, mikä on melkein ovemme vieressä, Kyösti alkoi kuolaamaan ja tutisi seistessään kuistilla, kun otin remmejä koirilta pois. Yritin kutsua Kyöstiä, koskettelin ja höpöttelin, mutta niin vaan silti meni pojalta jalat alta. Mitään kouristelua ei ollut. Laitoin muut koirat sisälle ja jäin Kyöstin kanssa kuistille hetkeksi. Kuola oli paksua vaahtoa ja sitä kertyi melkoisesti lattialle, mutta kohta Kyösti jo nosti itsensä ylös ja odotteli myös sisälle pääsyä. Koko juttuun meni ehkä parisen minuuttia, eikä jälkeenpäin tullut mitään poissaolevaa tuntua. Ruokakin maistui ja ovella oltiin vieraita vastassa yhdessä muiden koirien kanssa niinkuin ennenkin. Lenkki ei ollut mitenkään rankka eikä pitkä, että rasituksesta ei ainakaan ollut nyt kyse.