Russeli-mix Mimi

Miten Mimi tuli meille?

Mimi on Saksalaista alkuperää, pentue, tai ainakin osa siitä, tuli hevoskuljetusten ohessa Suomeen. Oltiin jo puolitoista vuotta etsitty (välillä oikein ahkerasti, välillä vähemmän) paperitonta jackrusselinterrieriä, mutta ei mistään saatu. Muutama pentue oli, mutta olivat menneet jo ennenkuin ehdittiin hätiin. Työkaverini tiesi, että oltiin etsimässä pentua ja antoi vinkin, että hänen kaverillaan sellaisia nyt olisi. Kuusankoskella.

Soitin heti ensin miehelleni, että mitäs mieltä, jos lähdettäis ihan OIKEASTI sitä koiranpentua hakemaan, hänkin innostui ja soitin sitten Kuusankoskelle, juteltiin pitkään ja saatiin ajo-ohjeet. Siitä alkoi senpäiväinen valmistautuminen. Kissahan taloudessa jo oli, joten ruoka- ja vesikeppuja löytyi, kuljetuskoppikin oli jo, kun sellainen oli osunut edullisesti silmään aikaisemmin - se on myös käynyt kissojen kuljettamiseen aikaisemmin. Mutta remmejä, pantoja, koiranleluja, koiranruokaa jne. piti vielä hankkia.

Perjantaina heti sen työpäivän jälkeen, kun satiin pennuista tietää, tuli ostokset tehtyä ja lauantaiaamulla ajoissa lähti koko perhe ajelemaan Kuusankoskea kohti. Matka tuntui erityisen pitkältä, kun kaikki olisivat halunneet jo olla perillä. Lopultahan sinne sitten saavuttiin, hiukan myöhässä, kun eksyskeltiin matkalla. Pennut olivat juuri heräilemässä, kun päästiin perille ja tokihan ne kaikki pennut ihan hirmuisen suloisia vipeltäjiä olivat. Ehkä oli hyväkin, että vähän myöhästyttiin, niin pennut saivat ihan itsekseen herätä ja olivat virkeimmillään. Lapset valitsivat hetimiten eri pennut (koska kunkin syliin mahtui vain yksi energinen pentu) ja olihan siellä paljon ihan oikean jack russelin näköisiä, valkoisia pääväriltään, olevia pentujakin, mutta Mimi sitten valloitti lopulta meidän sydämet, kun miltei kokoruskeana poikkesi mukavasti muusta porukasta, vaikka meno olikin samanmoinen. Aikamme leikitettiin pentuja, juteltiin Päivin kanssa ja hän kertoi, että tämä pentu on yleensä aina ensimmäisenä tutkimassa asioita, utelias ja avoin, vaikka välillä selvästi pelkääkin. Mietittiin, että se piirre taitaa olla ihan hyväksi meillä, kun paljon lemmikkivieraita meillä käy.

Ennen lähtöä Päivi antoi vielä madotuksen pennulle, mukaan tuonti- ja rokotuspaperit ja sitten pakattiin koiruus koirankuljetuskoppiin ja lähdettiin kohti kotia. Ehkä pari kilometriä pentu itki kopissaan, mutta kun laitoin käteni häkinsuusta sisälle, koiruus nukahti käyttäen kättä tyynynä - eikä inahtanutkaan enää, ei itkenyt edes kotona, hän oli omiensa joukossa! Nimeksi vakiintui Mimi jo automatkalla. Matkalla pysähdeltiin usein ja jaloiteltiin hieman. Lämmin sää oli ja vettä kului.

Kotiintultuamme tutustuttiin pihaan ensialkuun ja vasta pissin jälkeen mentiin sisälle. Tehtiin pennulle oma paikka ja kuljetuskoppi oli se turvapaikka, minne meni nukkumaan, kun halusi olla ihan rauhassa - vaikka välillä uni yllättikin leikin tiimellyksessä keskelle lattiaakin. =o) Tehtiin paperista pisupaikka ulko-oven eteen, mutta eipä siihen montaa hätää koskaan tullut, kun kaikki meni hienosti ulos. Mimi on alusta saakka ollut harvinaisen sisäsiisti tapaus.

Viikonlopun jälkeen Mimi jo joutui olemaan maanantaipäivän normaalin arkirutiinin mukaan melko pitkään yksin (tai siis kissan kanssa), kun oli työ- ja koulupäivä. Tein vessapaperirullasta puuhalelun, laitoin sisälle kinkkusiivun ja koiranherkkunappeja. Annoin sen Mimille juuri ennen lähtöämme ja eikä tehty isoa numeroa menostamme. Sinne jäi Mimmuli askartelemaan rullan kanssa ja iloisena oli vastassa taas, kun kotiin tultiin. Aivan ihana otus!