Hiiroset.net

Mimin kohtu- ja kasvainleikkaus 24.4.2006

Miten tähän päädyttiin?

Mimillä todettiin vähän aikaa sitten kasvain kiinnittyneenä takimmaiseen vasempaan nisään ja lääkäri oli sitä mieltä, että se pitäisi saada pois ennen seuraavaa hormoonipyrähdystä, eli juoksua, koska tällöin riski kasvaimen leviämiseen moninkertaistuu. Mimi on vasta vähän yli kaksivuotias ja hormoonitoiminta kaikkein aktiivisimmillaan, niin ei haluta ottaa riskiä yhtään enempää kuin on pakko. Kohtu on myös samalla poistettava, koska muutoin todennäköisyys saada uusia nisäkasvaimia on vielä suuri. Lääkäri myös sanoi, että leikkauksen jälkeen kannattaa olla muutama päivä kotona, koska haavaa pitää hoitaa ja muutoinkin leikattu koira tulee pitää kolme ensimmäistä viikkoa riehumattomana, koska on toipilas.

Sovittiin leikkausaika heti seuraavaan mahdolliseen ajankohtaan ja tätä meidän pitikin vähän aikaa odottaa. Sain töistä kolme päivää vapaaksi myös, joten pystyn olemaan kotona seuraamassa tilannetta vähän aikaa.

Leikkausvalmistelu

Ruoatta piti olla edeltävät 12 tuntia, joten sunnuntain iltaruoka oli viimeinen suuhunpantava. Leikkausaamuna koira olikin ihmeissään, kun ei saanut omaa annostaan, vaikka muut söivät... Lisäksi laitoin Mimille kiinteän nahkaisen kaulapannan, jotta on eläinlääkärillä joku, mistä tarvittaessa ottaa kiinni ja mihin näppärästi saa kaulurin kiinni. Yleensä kun kaulapanta on Mimillä vain ulkoilujen ajan. Ei muita valmisteluja.

Maanantai, leikkauspäivä

Vähän yli yhdeksäksi mentiin Mimin kanssa eläinlääkärille, aikamme oli puoli kymmeneltä. Koska kaikuvassa odotussalissa tuli ja meni monta koiraa ja muitakin eläimiä ja Mimi oli stressaantunut senverran, että oli tosi haukkuherkkä, fiksu hoitaja huomasi asian ja päästi meidät yhteen hoitohuoneeseen rauhoittumaan. Se oli tosi hyvä juttu se! Mimi sai olla "turvassa" muilta haukkujilta ja niiden kuuntelu seinän takaa ei enää saanut haukkua esiin.

Mimille laitettiin rauhoittava piikki ja sai vähän aikaa vielä istuksia sylissäni, kunnes aine vaikutti senverran, että Mimmuli pötkötteli miltei nukkumaisillaan, muttei ihan. Käytiin leikkausvalmisteluja läpi ja sitä, milloin tulen Mimin hakemaan. Lähdin siinä vähän kymmenen jäljistä kotiin ja takaisin oli tultava kolmelta.

Kun hain Mimin, maksoin käynnin ja sain särkylääkkeet sekä hoito-ohjeet. Mimille tehtiinkin nivusaukon pienennys samalla kertaa, kun sellaisen leikkauksessa havaitsivat. Liian iso aukko voi päästää vatsan rasvakudosta läpi ja aiheuttaa tyrän. Tästä ei ole ollut tähän mennessä Mimille mitään vaivaa, mutta näin voidaan välttyä näiltäkin - toivottavasti. Kuulemma voi aukko isontua uudestaankin joissain tapauksissa, mutta toivotaan nyt, että tämä tepsi. Ainakin puututtiin asiaan jo ennen oireita.

Saatiin kehuja Mimin hammaskaluston kunnosta ja kynsien hoidosta. Yleensä kun leikkauksen ohessa hoitavat nämäkin. Mimin kohdalla kumpaakaan ei tehty, kun ei ollut tarvetta. Ilmeisesti pitkäkarvaisten koirien kohdalla käyvät myös takkuja joskus läpi, mutta tämä taitaa olla kiireestä riippuen...

Ohjeet: Kotona täytyy Mimi ensin pitää lämpimänä, kun tuo leikkaus heikentää pintaverenkiertoa ja hidastaa aineenvaihduntaa yleensäkin. Myöhemmin voi ottaa suojatötterön pois, kun vähän enemmän ensin herää, että näkee alkaako kovasti pyrkiä nuolemaan haavaa, katetrisuojan tassusta voi ottaa pois miltei heti, kun kotiin päästään. Hoitaja meinasi myös, että kannattaa papereita lattialle oven viereen, koska pidätyskyky ei ole sama kuin normaalisti. Haavasuoja on tiukasti kiinni, mutta sen voi ottaa pois huomenna. Ruokaa ensimmäisen kerran saa antaa seuraavana aamuna ja heti sen jälkeen kipulääkitystä. Koira ei välttämättä pariin päivään tee isoja hätiä, että siitä ei kannata olla huolestunut, suoli vain on nyt tosi tyhjä. Haavaa on seurattava tarkkaan, huuhdeltava lämpimällä vedellä usein, tarvittaessa käytettävä betadinea ja jos näyttää siltä, että märkäinen vuoto ei ota loppuakseen ja haavan ympäristö alkaa pahasti turvota ja punoittaa, pitää käydä sitä näyttämässä eläinlääkärille. Kolme viikkoa tosiaan täytyy olla "sairaslomalla", eli ei saa antaa pomppia (onneksi Mimillä ei tätä taipumusta olekaan), hyppiä eikä juosta. Pitää myöskin pitää hiljaiseloa koulutusrintamalla, jotta kroppa saa kaiken mahdollisen ajan ja energian paranemiseen.

Ohjeiden läpikäynnin jälkeen käytiin Mimi hakemassa häkistä heräämöstä. Mimi oli ihan tokkurassa ja pissainen. Sain autoon sellaisen paperisen suojan, missä on muovi alla ja niin Mimi jo käpötteli matkan autoon ihan itse. Laitoin vielä pyyhkeen tuon paperin päälle ja Mimi siihen. Oli ressukka kyllä niin pöllämystynyt, että miltei nukahti penkille kotiin ajaessamme.

Kotona tehtiin pieni köpötyslenkki ja tulipa siinä Mimiltä sitten pikkupisut ja kakitkin. Isomman hädän asento oli vähän hakusessa, kun ei tasapaino oikein pelittänyt, mutta homma tuli hoidettua. Sisälle päästyämme tuli uusi pikkupisu heti eteiseen - ja voi, kun rehvana oli nolo! Muutoinkin teki pikkulätäköitä sinne tänne. Huomasin, että varsinkin ponnistellessa istumasta seisomaan, tuli lirut ja samaten, kun yritti kääntyä haistelemaan takapäätään. Pidätyskyky ei todella ollut normaalia luokkaa. Ja taisi tuo siteen kiinnitys myös painaa rakkoa. Otin puhtaan pyyhkeen ja kostutin sen lämpimällä vedellä ja putsailin Mimin peppupuolta pissasta - suihkuun ei vielä voinut mennä haavasuojan takia. Oli lääkärissä häkissä ollessaan istunut vähän aikaa pisussaan. Susukin oli ihan ihmeissään. Yritettiin, josko Mimi ottais lattialta jonkun sopivan paikan itselleen maatakseen loput unilääkepöhnästä pois, muttei tytteli tykännyt. Tein muovisuojan muovipussista leikkaamalla ja pyyhe siihen päälle, se sänkyyn ja itse viereen - siihen Mimi käpertyi vähäksi aikaa rauhoittumaan. Ja Susu tuli pesemään Mimiä siihen viereen.

Mimi oli niin levoton kuitenkin, että melkeinpä joka kerta, kun itse nousin ylös, nousi hänkin. Ja sen jälkeen oli hätä ulos. Ei tietenkään suostu hätiään tuohon paperille tekemään, kun kerran uloskin pääsee. Sinne kykkymään ja tulipa jo toiset isot hädätkin, vaikka tuntuu, ettei ole edes syönyt mitään pitkään aikaan, että mitä sieltä vielä edes voi tulla. Muutoinkin tuntui, että Mimi pyrki vain olemaan pystyssä, eikä halunnut sen paremmin istua kuin maatakaan. Tuntui, että tuo haavasuoja oli niin tiukasti laitettu kiinni, että se puristi kaikissa muissa asennoissa kuin seistessä.

Ulkona ollaan käyty noin puolen tunnin välein - ja joka kerta on hätä tullut. Pienempi, jollei isompi. Ja kulkee koko ajan häntä koipien välissä, korvat lurpallaan - tosi surkeen näköiseksi koiruus itsensä saa!

Aika ajoin suostui silti maate pyyhkeen alle lämpimään - ja heti sai Susun kaveriksi.

Selvästi Mimiä kyllä tuo haava nyt haittaa, vaikkei valitakaan. Osaa se olla niin syyllistäväkin: kattokaa ny, mitä te ihmiset ootte mulle tehneet!

Leikkausta seurannut yö

Mimi meni ihan tyytyväisenä koppiinsa, jonka olin pessut ja kuurannut potilasta varten. Oli puhdas alusta, jonka päälle olin laittanut froteemuovin vahinkojen varalta ja sen päällä puhdas peite, lisäksi olin varannut vielä toisen pyyhkeen peittelyä varten. Alkuun Mimi siinäkin vain seisoi väsyneen näköisenä ja lopulta meni kyljelleen - tässäkohtaa lisäsin pyyhkeen Mimin ylle ja siihen jäi rehvana nukkumaan syvän huokauksen kera.

Pari kertaa yöllä Mimi halus ulos pissille, mutta aamusta nukkui tyytyväisenä kahdeksaan asti, kunnes itse nousin ylös. Haava ei ollut erityisemmin vuotanut, haavasuojaan tulleet läiskät olivat kuivuneet, eli olivat eilisiä ja peti oli myös ihan kuiva - ei vahinkopissejä.

Tiistai, seuraava päivä

Aamulla Mimillä ei ollut kiire ulos, joten annoin nyt ensimmäisen kerran sunnuntai-iltapäivän jälkeen ruokaa. En kikkaroita, vaan "helppoa" mössöä. Alkuun vain desin verran, jottei vatsa reagoi ja tämän Mimi söikin tyytyväisenä. Alkoi ilme kirkastua taas ja korvat nousta enemmän pystyyn! Ruoan jälkeen oli lääkityksen vuoro. Puolitoista tablettia pitäisi saada ruoan päälle vatsaan. Mimi söikin ne pienen houkuttelun jälkeen ihan nätisti.

Tehtiin pieni lenkki Mimin kanssa. Rauhallisesti käpöteltiin tien piennarta eteenpäin ja sitten takaisin. Mimi jo itse selvästi ottaa varovaisesti, ettei ole riekkumisesta tietoakaan. Pisut tuli tehtyä pariin otteeseenkin pienen lenkkimme aikana. Kotiintultuamme poistin haavasuojan ja kurkin vähän, miltä haava näyttää. Tässä siitä kuva (isompi ympyrä on kohdunpoistohaava ja pienempi nisäkasvainhaava):

Huuhtelin haavan lämpimällä vedellä varovasti. Mimi ei oikein tykännyt suihkuttelusta ja pyrki pois, mutta pysyi paikoillaan kuitenkin. Saatiin nuot kuvassakin vielä näkyvät kuivanneet verihyytymät pois ja haava-alue siistimmäksi. Ei ole haavojen kohdalla vuotoa eikä punoitustakaan, niin ei tarvinnut petadinea laittaa. Ihan siisti. Enempi näytti hiertymiä olleen haavasuojan kiinnityssiteestä tulleena jalkojen taipeisiin. Ne siitä varmaan tasoittuvat, kun saavat olla ilman puristusta.

Tämän kaiken operaation jälkeen Mimi käpertyi pyyhkeen päälle Laurin sänkyyn, sai Susulta pusut ja pesut ja tämän jälkeen alkoi kuorsaamaan - Susu vierellään. =oD

Loppupäivästä mentiin jo miltei normaalisti. Vähän Mimi ottaa rauhallisemmin, luonnostaan hypähtää sängyille varovaisemmin, ei riehu ja kulkee ulkonakin "rennosti" köpötellen. Hienosti on antanut haavojen olla nuolematta, ettei ole tötteröä tarvinnut päivällä pitää. On jo lähtenyt normaaleja "vahtimisiaankin" tekemään, eli seuraamaan ikkunoista tiellä liikkuvia. Vieraista hymähtää, tutuille haukkuu ja jos on oikein mukava tuttu kaveri, pyrkii haukun lisäksi ovelle, näyttääkseen, että nyt pitäisi mennä moikkaamaan. Ei kyllä ole koskaan saanut periksi tässä asiassa, mutta silti jaksaa yrittää...

Toinen yö

Illalla käytiin viimeiseksi vielä suihkussa Mimin kanssa. Huuhdottiin haavat, kuivattiin ja laitoin nyt puhdistusainetta haavoihin että saa yön ajan vaikuttaa. Tötsän pistin yöksi Mimille, jottei mene tuota ainetta nuolemaan, eikä neiti tästä oikein riemuissaan ollut. Yö kuitenkin meni rauhallisesti. Heräilin kyllä joka kerta, kun Mimi liikahti, kun kuulin, että tötterö raapi johonkin, mutta ei Mimi ulos halunnut vaan vaihtoi vain asentoa.

Keskiviikko, toinen päivä

Aamulla heti ensin tötterö pois, aamutoimet kuntoon ja lenkille. Lenkin jälkeen ruoka, jonka jälkeen lääkitys ja haavan tutkiminen. Itse isoin haava näyttää tosi nätiltä, mutta tuo nisän viereinen on joutunut sen haavasiteen puristuksiin ja on ärtyneemmän näköinen. Jalkaan on myös nyt noussut kunnon mustelma hiertymästä, mutta ei se onneksi Mimiä tunnu haittaavan. Täytyy tuota pienempää haavaa seurata tarkemmin. Ei se kyllä mitenkään vuoda, mutta selvästi on turvoksissa ja punoittaa. Toivotaan, että se siitä vielä rauhoittuu. Laitoin tähän uuden satsin puhdistusainetta, jos se vähän auttaisi.

Huomaa kuinka nopeasti karvat kasvavat, kun jo nyt on pientä nukkaa massu täynnä. =o)

Torstai, kolmas päivä

Yö meni jälleen hienosti. Ensimmäinen työpäivä leikkauksen jälkeen. Haavat näyttää ihan hyvältä, ei sitten tarvinnut soittaa eläinlääkärille. Laitoin Mimille tötterön päähän työssäoloajaksi, jottei sitten saa vahinkoa aikaiseksi, kun ei ole ketään kotona. Hienosti näytti päivä menneen. Kotiintullessamme näin kyllä kuinka Mimi on oppinut ottamaan kaiken hyödyn Sususta. Mimi menee tötterö päässään pötköttämään sängylle selälleen tassut pystyssä ja Susu hoitaa massun nuolemisen... Kääk! Miten ne voi keksiä kaikkia? No, tötsä pois ja lenkille. Kova vahtiminen kyllä sai olla sisällä, kun ilmeisesti on tuo haava ruvennut hiukan kutisemaan, niinhän ne yleensä parantuessaan tekevät. Mimillä alkoi monesti takajalka ensin väpättämään, että selvästi kutittaa ja sitten lähti nokka kohti massua. Ja osasi olla taas ressukan näköinen, kun nuoleminen estettiin...

Perjantai, neljäs päivä

Edelleen hyvä yö. Toinen työpäivä leikkauksen jälkeen. Laura tuli yökoulusta päiväksi kotiin ja oli Mimin seurana, ettei tarvinnut tötteröä pitää kuin vähän aikaa aamulla. Senverran soitin eläinlääkärille, kun nyt on vappuviikonloppu tulossa, että onko päivystävää eläinlääkäriä jossain, jos tulee jotain ongelmia. Kuulemma normaalisti voi soittaa ja varailla aikoja ja sitten mennä jonottamaan, jos tulee tarves. Hoitaja, joka vastasi puhelimeen meinas kyllä, että jollei mitään oikein konkreettista (haavan aukeamista tai koiran yleiskunnon selvää heikkenemistä) tapahdu, niin pitäisi pärjätä tiistai-keskiviikko illallekin. Heillähän seuraavan kerran voi aikoja kysellä tiistaina klo 9 lähtien. Toivotaan, ettei tarvita!

Lauantai, viides päivä

Ei mitään ongelmia yöllä. Nukuttiinkin aika pitkään, yli kahdeksaan aamulla. Lenkki, ruoka, lääkitys, valokuva, hoidot...

Vähän on tuo pienempi haava turvonnut ja laitoinkin Mimille sitten yhden Lauran paidoista ylle, niin ei pääse yhtään sitä lutkuttamaan. Huomasin, että tuo tötterökin oli saanut vähän naarmutettua jalkataivetta, kun Mimi pääsee sellaiselle kiepille pitkän selkänsä ansiosta, että ulettui. Höh! Eli tötterö ei tule tästälähtien olemaan Mimin yllä lainkaan, vaan sellaiset paidat, jotka tulevat ulottumaan massun päälle, kun kiepahtaa istumaan tai maate - näin ei pääse myöskään Susu hoitamaan tätä hommaa. Pahus, olisi pitänyt tajuta tämä jo aiemmin!

Sunnuntai, kuudes päivä

Hienosti menee. Mimi on alkanut jo ruveta peuhaamaan Susun kanssa, kun haava ei vaivaa enää yhtään. Pienemmän haavan turvotuskin on hävinnyt, punoitusta ei ole missään. Nyt on tuohon jalkataipeen naarmuun tullut rupi päälle ja sitä Mimi välillä pyrkii luppaamaan, mutta antaa senkin olla heti, kun komentaa. Nyt alkaa olla vaikeuksia pitää meidän neiti "sairaslomalla". Susuhan tässä on myös nyt ollut Mimin puolesta vähemmällä huomiolla, niin lähtee tosi innokkaasti aina leikkeihin mukaan.

Juuri vähän aikaa sitten komensin Mimin pois painitaistelusta, ja lähtikin hienosti, mutta Susuhan kävi toisen pepun kimppuun, että nyt ei vielä hyvää leikkiä lopeteta... Istahti sitten hölmistyneen näköisenä lattialle, kun huomas, ettei Mimi välittänyt pätkääkään... Annoin Mimille ison uuden puruluun - ja nyt jäi Susu heti vähemmälle huomiolle... =o) Kaikki keinot ovat sallittuja. Mitähän sitä työajoiksi keksis?

Maanantai, seitsemäs päivä

Nyt alkaa tosiaan olemaan haavat jo niin hyvällä mallilla, että Mimi "hoitona" on ollut riehujen hillitseminen. Tuo kattimattinen kun niin innoissaan aina lähtee mukaan peuhuuseen, muttei kyllä sitten yhtään katso, mihin niitä leikkihaukkauksiaan asettelee...

Tiistai, kahdeksas päivä

Paita päällä, muttei mitään ongelmia. Riehuja hillitessä aika kuluu edelleen...

Keskiviikko, yhdeksäs päivä

Paita päivän päällä, illalla pesuun ja sen aikaa Mimi oli ilman suojaa kokonaan. Ei ollut mitään vaikeuksia. Vähän putsailun jälkeen vatsaa kutitteli (varmaan sen takia, kun oli märkä), mutta myöhemmin ei enää ollut mitään yrityksiä haavojen nuoleskeluun. Aion silti yöksi laittaa paidan päälle ja taas työpäiväksi. Taidan muutoin antaa olla ilman. Meillä on aika lämmin, niin ettei sitten sen takia tule mitään iho-ongelmia.

Torstai, kymmenes päivä

Paita taas pois illaksi, kun kotiin tultiin. Mimi ei tahdo enää olla millänsäkään. Nyt on alkanut rupia irtoilemaan haavasta ja olen pelännyt, että ne alkais kutittamaan, mutta ei - ainakaan vielä.

Perjantai, yhdestoista päivä

Muutoin ihan normaali "hillitsemis"päivä, mutta käytiin illalla kunnon pesulla. Mimi on tässä jo hoitojen aikana ehtinyt suihkun ääneen ja pesuhuoneen kaikumiseen tottua, ettei tässä enää ollut kovastikaan kammoamista, vaikkei selvästikään siitä tykännyt, että turkki kastui. Mutta olipa turkki sitten pehmeä tämän jälkeen!

Lauantai, kahdestoista päivä

Lääkäri teki yleistutkimuksen Mimille, kehui hampaita ja antoi ensin kennelyskälääkkeen nesteenä suoraan Mimin kirsuun. Yhdistettiin siis rokotukset tähän käyntiin. Mimi ei oikein edes huomannut koko asiaa. Sitten vasta kurkkaili massuun ja haavoja tikkienpoistoa ajatellen. Pyydettiin hoitaja apuun, ettei Mimi loukkaa itseään pinsetteihin ja leikkuriin ja saatiin tikit pois. Hienolta näyttää. Aavistus punoitusta tikkien alta löytyi ja siihen suositteli Basibact-puhdistuspulveria laitettavaksi iltaisin haavanpuhdistuksen yhteydessä. Haava-aluetta ei tarvitse enää säännöllisesti putsailla, vaan alkuun iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja lopettaa, kun punoitus on häipynyt kokonaan. Erittäin hyvältä siis vaikuttaa! "Sairaslomaa" jäljellä viikko. Sitten ei tarvi riehujakaan enää säästellä.

Sunnuntai, kolmastoista päivä

Aivan upeasti on mennyt! Puhdistuksen jälkeen illalla laitoin puhdistuspulveria, paita Mimille ja nukkumaan. Aamulla lenkin jälkeen kuva haavasta on yllä. Kasvainhaavaan jäi isompi kudomuodostuma, kun se sattui sen sidetaitoksen sisään alkuun niin pahasti, muttei se haittaa menoa yhtään. Tämä tästä tuskin häviää mihinkään, vaikkakin karvoituksen alle jäädessään todennäköisesti osuu huonommin silmään. Mimmuli mennä toohottaa jo vanhalla tavalla, vaikkei pihalla ollakaan annettu pallotella vieläkään - hyppää karkean koripallon yli aina välillä niin, että massu osuu siihen - ettei satu mitään takapakkia. "Sairasloma" kun loppuu oikeasti vasta ensi viikonlopun jälkeen.

Tästälähin en kirjoittele enää päivittäin, jollei tule mitään uutta asiaa vastaan liittyen aiheeseen. Tuntuu jo turhalta. =o)

Paluu