Muistoissa Missu
Paluu
Missu oli yllätys syntymäpäivälahja mieheltäni. Iloinen sellainen, kun olin puhunutkin, että kaipailin
Mörrille kaveria. Missu syntyi 1.6.1989 ja Lemusta käytiin hänet hakemassa. Pienen karvakerän kanssa
kotiin sieltä sitten ajettiin. =o)
Lyhyen elämänsä aikana todella sydämeni tälle ihanalle karvaiselle otukselle menetin. Missu oli aina
kaverinani, tein mitä tahansa. Missu oli myös Mörrin sydänystävä ja tulivat hienosti toimeen keskenään;
söivät samasta lautasesta, makoilivat haliten ja nuolivat toisiaan vuorotellen. Siinä, missä Mörri
välillä piti pientä välimatkaa, Missu oli aina menossa mukana.
Olimme juuri sopimassa Missulle leikkausaikaa, kun huomattiinkin, että oli liian myöhäistä. Naapurin
kolli ehti ensin. Siinä ei
auttanut sitten enää muu kuin koittaa pärjätä tilanteen kanssa. Tiineysaika meni hyvin, mutta synnytys
kesti kauan ja vain kaksi pentua syntyi. Toinen valmiiksi kuolleena ja Lissuakin sai elvytellä tovin,
ennenkuin virkosi. Missu oli ponnisteluistaan niin väsynyt, että pikaisen nuolemisen ja napanuoran
syömisen sekä istukan tulon jälkeen meni hetkeksi nukkumaan. Sillävälin hieroin Lissua, kuivattelin
ja pidin lämpimänä. Kun Missu heräsi, annoin haistella varovasti Lissua ja siitähän tuo Missu oman
tyttärensä otti ja kantoi koppaansa. Nuoli ja työnsi nisilleen ruokailemaan. Siitä lähtien Missu
kantoi Lissun aina minulle, kun hän lähti ulos ja haki taas sisälle tullessaan. Olin varaemo! =o)
Mutta vain viikon jälkeen tuli naapurimme kertomaan, että Missu makaa heidän autonsa alla ja näyttää
ihan kuolleelta. Sydän kurkussa, pelonsekaisin tuntein, mutta suurin toivein, lähdin mukaan ja kun
nostin Missun maasta hän oli jo ihan kylmä, vaikkei kovin kauaa vielä ulkona ollut ehtinyt olemaankaan.
Olin surusta ihan sekaisin. Aivan liian aikaisin ihana ystävämme menetettiin, vajaa vuosi saatiin
yhdessä olla, ja vieläkin lämmöllä muistellaan.
Paluu
|
|
