Perhe

Perheemme lyhyesti

Äityliini, eli minä: Minz, päivittelen näitä sivuja ja harrastan kaikkein eniten koirien kanssa touhuamista ja lenkkeilyä, kissojen kanssa puuhaamista, sitten netissä pyörimistä, käsitöitä ja lukemista. Pidän myös kirjoittelusta, maalailusta, piirustelusta ja puutarhanhoidosta, vaikka näihin ei nykyään olekaan pahemmin ollut aikaa. Pidän kaikista eläimistä, katselen eläinohjelmia mielelläni, luen eläinkirjallisuutta ja tykkään myös kaikesta luontoon liittyvästä. Nautin, kun saisin viidakon sekä sisälle että ulos. "Harrastan" myös Oriflamen toiminnassa mukana olemista, kivassa porukassa kokoontumisia, erilaisten kutsujen järjestämisiä ja pitämisiä.

Isäntä oli muutaman vuoden reissuhommissa ulkomailla ja sitten vuoden töissä Italiassa ja tuli vain joka toiseksi viikonlopuksi kotiin. Sitten oli komennuksella Kiinassa määräaikaisesti (kesäkuu 2008 - elokuu 2009) ja nähtiin siis todella harvoin. Tekee nykyään pääasiallisesti töitä kotimaassa, mutta kokonaan ei ole matkustelu jäänyt pois kuvioista. Matkustelun lisäksi isäntä harrastelee tietokonetta, pelaamista ja remontteeraamistakin. Hänkin on innostunut pihan hoitamisesta nyt kun omakotitaloon aikanaan muutettiin. Monien puiden ja puskien hyvinvointi on täysin hänen käsissään.

Poikamme on valmistunut sähköasentajaksi, on koulutuksensa mukaisessa työssä ja armeija vuorossa vuoden alusta 2012. Hän tykkää tyttöystävästään, ruoanlaitosta, nettailusta, pelaamisesta, kavereiden kanssa "luuhaamisesta", lukemisesta ja on paljon apuna kodinhoidossa ja remonteissamme.

Tyttäremme taas viettää abivuottaan Nousiaisten lukiossa, vaikka asuukin jo miehensä kanssa Turussa, eikä ole enää joka päivä kotona. Lara on mahtava piirtämään (sekä lyijykynällä, liiduilla, tusseilla, vesiväreillä, öljyväreillä että tietokoneella) ja tekemään sarjakuvia. Muutenkin on tosi taitava kaikessa käsillä tekemisessä ja on myös matemaattisesti lahjakas.

Asustellaan isolla tontilla pientä puolitoistakerroksista "mummonmökkiä". Punainen tupa ja perunamaa. Yksi unelmistani toteutui, kun tänne muutettiin, vaikka välillä täytyykin pitää kolmet villasukat jalassa, eikä mikään peittomäärä tunnu tarpeeksi riittävältä, jos on tuulisia pakkasöitä talvella. Ikuisuusprojekti. Persoonallinen talo, pitää omia ääniään, tutisee perustuksillaan isomman auton mennessä tiellä, mutta sinnittelee pystyssä. =o) (toivottavasti myös vielä pitkään...) Tonttimme läpi menee pieni Fatijoki, kesäisin oikeastaan vain ojapahanen, kun kuivilla keleillä kutistuu tosi pieneksi. Joen pientareilla kasvaa erilaisia ketokukkia, enemmänkin kaivataan ja suunnitelmissa onkin kesäkeittiö joen rantamille joskus tulevaisuudessa, jonka jälkeen voidaan istuttaa kukkia lisää joen kaunistukseksi. Piha on suurimmaksi osaksi nurmikkona, jossa on mukava koirienkin kanssa riehua ja rällätä, reuna-alueilta löytyy isännän istuttamaa puustoa ja pusikkoa. Koska pihatöitä (salaojitusta ja viemärin uusimista esim.) oli tiedossa, ei olla panostettu sen kummemmin tähän talon ympäristöön vielä. Suuria suunnitelmia on kyllä vaikka toisille jakaa. Pitää myös saada itse talo kuntoon, ennenkuin syydetään rahavaroja ulkotiloihin. Talomme on metsän reunassa, suojassa länsituulelta, mutta täysin avoin etelään ja itään. Pohjoisen suunnasta melko vapaasti pääsee tuuli tuivertelemaan ja talvisin tahtookin lunta löytyä erityisen paljon pihaltamme. Ollaanpa hakattu lumikasoja rautakangella pieneksi vielä päivää ennen juhannusta. Vapaa-ajanvietto-ongelmia ei meillä ole! =o)

Ylös